Tampereen kaupunki seuraa aktiivisesti kaupunkiseudun väestömäärän muutoksia. Mukana ovat kaupunkiseudun kahdeksan kuntaa eli Tampere, Kangasala, Lempäälä, Vesilahti, Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi sekä Orivesi.
Kuukausittain julkaistava kaupunkiseudun väestönkasvu -taulukko on jo pidemmän aikaa osoittanut yhden poikkeuksen. Ylöjärven kaupunki ei ole pysynyt verrokkiensa tahdissa, vaan sen asukasmäärä on jämähtänyt 33 600 asukkaaseen.
– Ylöjärven kehitys on kieltämättä huolestuttava, Laesterä päättelee.
– Olisikin hyvä saada tietää hiukan tarkemmin, mitä Ylöjärven elinkeinorakenteessa on tapahtunut, ja mihin maan sisäinen muuttoliike on kohdentunut. Jos muuttoliike on suurempaa alueen kehyskuntiin ja Tampereelle kuin toisin päin, on syytä huolestua, Laesterä soittaa varoituskelloa.
Eero Laesterä sanoo, että syntyneiden lasten nettokasvu on otettava huomioon palvelurakenteessa.
– Jos lasten lukumäärä kasvaa, tarvitaan mitoituksen mukaan lisää työvoimaa päivähoitoon, mikä kasvattaa kustannuksia. Sama juttu on tietenkin perusopetuksessa. Jos syntyneiden määrä on todella suuri, niin kuin kehyskunnissa ja Tampereella on, on myös investoitava. Kasvu on kuitenkin positiivinen asia, koska elinvoima kasvaa, Laesterä pohtii.
Lisäksi Laesterä kertoo nykyisessä työssään havainneensa, että kasvu oikein hallittuna vähentää yksikkökustannuksia. Taloudenpidon näkökulmasta on eri asia, jos kunnat tarjoilevat erityisiä lakisääteisestä poikkeavia palveluita tai palkanlisiä. Ne otetaan ilolla vastaan, ja lisiä myöntäneitä tervehditään ilolla, mutta talouden kiristyessä niistä joudutaan ensimmäisenä luopumaan.
– Kun lasten lukumäärä taantuu, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin tiivistää palveluverkkoa ja riisua palveluita yli lakisääteisen menevistä palvelulisistä, jos niitä on. Jos kunta on pinta-alaltaan tai muuten muodoltaan niin laaja, että esimerkiksi koulukyytiajat paukkuvat yli lain sanelevan, ei vaihtoehtoja juuri ole. Sitten kasvatetaan tuloja, viimekädessä veroprosentilla, Laesterä toteaa.
Jos lapsia syntyy jalkapallojoukkuetta vähemmän, on tilanne todella paha, eikä talouden näkökulmasta ainakaan kevene, jos rakennetta ei tiivistetä.
– Kunta, jossa on vain yksi koulu ja syntyvien lasten määrä on pienempi kuin Saimaan rannalla syntyvien norppien määrä, on todella pulassa, Laesterä herättelee.
Jalkapallojoukkueessa on maalivahti ja kymmenen pelaaja, eli sen vahvuus on 11 pelaajaa. Viime vuonna 11 vauvan kuntia olivat Juupajoki ja Punkalaidun. Kihniössä syntyi 7 vauvaa ja Kuhmoisissa 9 vauvaa.
Kaupunginjohtaja Oskari Auvinen iloitsee Kangasalan vahvasta ja nousujohdanteisesta asukasmäärän kehityksestä. Hänen mukaansa kuntien tulevaisuuden tilannetta arvioitaessa on otettava huomioon kuntien väestömäärän kokonaismuutos, jossa useat eri tekijät vaikuttavat yhtä aikaa.
– Kunnat huomioivat esimerkiksi palvelujen suunnittelussaan eri kunta-alueiden väestön muutokset ja toimintaa kehitetään sen perusteella. Esimerkiksi Kangasalla on alueita, joissa väestö lisääntyy vauhdilla, ja toisaalta on alueita, joissa väestö vähenee. Niinpä yhtäällä rakennetaan esimerkiksi kouluja ja varhaiskasvatuksen palveluja, kun taas toisaalla voi olla haasteita säilyttää nykyinen palvelutaso, Auvinen avaa.
Auvinen kiteyttää, että Kangasalan tulevaisuuden kasvunäkymät ovat hyvät, ja ne perustuvat konkreettisiin suunnitelmiin ja kaavoituksen etenemiseen eri alueilla.
– Olennaista on ottaa huomioon väestön positiivinen kokonaismuutos. Siinä niin Tampere kuin koko kaupunkiseutukin on aivan omaa luokkaansa. Esimerkiksi Kangasala on parhaillaan maan sisäisessä muuttovoitossa sijalla numero kuusi valtakunnallisesti. Tänä vuonna on valmistunut jo yli 400 uutta asuntoa, Auvinen kertoo.
Auvisen mukaan koko seudun muuttovoitossa on otettava huomioon erityisesti työperäisen maahanmuuton lisääntyminen ja vieraskielisten määrän lisääntyminen.
– Siksi meidän on kehitettävä esimerkiksi kielivalikoimaa kouluissa ja palvelujen saavutettavuutta eri kielillä, jotta jatkossakin olemme houkutteleva seutuna tänne muuttaville. Tässä kunnat eivät kilpaile keskenään, vaan kilpailemme maana osaavasta työvoimasta muiden maiden kanssa, Auvinen tähdentää.
Auvinen korostaa, että väestön vähenemä syntyvyyden kautta on väestötieteellinen tosiasia.
– Yksi ratkaisu siihen on työperäisen maahanmuuton lisääminen. Edelläkävijyyttä voisimme osoittaa esimerkiksi ottamalla englannin kolmanneksi kieleksi suomen ja ruotsin rinnalle palveluissa, Auvinen ehdottaa.
– Syntyvyyden kehitys seuraa muun Suomen trendiä, joskin hieman lievempänä kuin monella muulla alueella. Tampere vetää myös paljon opiskelijoita muualta maasta. Pirkanmaalle työllistyvät tuovat syntyvyyteen positiivista kehitystä. Kasvava maahanmuutto näyttäytyy väestönkasvussa suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Maahanmuuttajat pääsääntöisesti hakeutuvat ja keskittyvät Tampereelle, mutta myös lähikunnat ja -kaupungit saavat varmasti tästä osansa, Viskari pohtii.
Viskari herättelee miettimään tässä ja nyt maahanmuuton kautta kasvavan väestön erilaiset vaikutukset.
– Esimerkiksi työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton kautta mukana tulee myös perheitä eli puolisoita ja lapsia, joiden palvelutarjonta on suunniteltava. Kielitaitohaaste ei tarkoita enää Suomen kansalliskielien osaamisen tarpeita, vaan myös tilanteita, joissa myöskään esimerkiksi englannin kielen osaamista ei ole, Viskari miettii.
Aikuisille kielitaidottomille palveluita jo on, mutta esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa ei välttämättä ole lennosta valmiuksia ottaa palveluidensa piiriin näitä lapsia ja nuoria.
– Kaupunkiseudun näkökulmasta olisi tärkeää, että kaupunki- ja kaupunkiseutusuunnittelussa tartutaan asiaan yhteisesti, jotta säästyttäisiin Ruotsin-ilmiöltä, ja myös kaupunkisuunnittelun kautta tuettaisiin seutukunnan moninaistumista ja maahanmuuttajien integroitumista, Viskari näkee.
Seuraava asia on, että maahanmuuttajina pitäisi kohdella vain niitä, jotka ovat muuttaneet muualta Suomeen. Heidän Suomessa syntyneet lapsensa rinnastetaan myös liian usein maahanmuuttajiin tai maahanmuuttajataustaisiin, ja tämä aiheuttaa eriarvoisuutta, joka on tarpeetonta, Viskari painottaa. Hänen mukaansa pakolaisroolin kautta maahan muuttajien osalta integroimistyö on äärimmäisen tärkeää.
– He eivät usein ole omasta tahdostaan muualle lähteneitä, ja taustalla voi olla pahoja traumoja. Integroimisen tehokkaalla toteutuksella voidaan sekä ennaltaehkäistä ikäviä lieveilmiöitä, mutta myös kiinnittää näitä ihmisiä paremmin yhteiskuntaamme, Viskari uskoo.
Väestösuunnitteet osoittavat, että vuoteen 2040 asti Pirkanmaalla kotoperäinen väestö ei vielä ratkaisevasti pienene, mutta käänne tulee tapahtumaan täälläkin.
Viskari sanoo, että Pirkanmaan reuna-alueilla kotoperäisen väestön väheneminen näkyy nopeammin ja isommin kuin Tampereen kaupunkiseudun alueella.
– Se tarkoittaa palveluverkon tiivistämistä ja yhteistyön eri muotojen kehittämisen tarpeita. Kuntien välinen yhteistyö, ja esimerkiksi toisen asteen koulutuksen monimuotoiset toteutukset mukaan lukien lukiokoulutuksen kehittämisen tarpeet on ensiarvoisen tärkeää, Viskari tarkentaa.
– Kasvu tulee tapahtumaan erityisesti kaupunkiseudun alueella, joten jatkossa on tarkoituksenmukaista entistä enemmän tehdä vahvaa nivelvaiheyhteistyötä perusopetuksen ja toisen asteen kesken koko maakunnan alueella, Lahti toteaa.
Kokonaisvaltaisesti on varmistettava, että kaikki peruskoulun päättävät opiskelijat pääsevät opiskelemaan toiselle asteelle.
– Jatkossakin on turvattava riittävät voimavarat toisen asteen opiskeluun. Tulevaisuudessa on myös vahvemmin otettava huomioon maahanmuuttajataustaiset opiskelijat, Lahti sanoo.
