Uskon kamppailu on läsnä nykyäänkin. Viikonlopun perhekiireiden keskellä eläviä jumalanpalveluksiin osallistuminen ei aina kannusta. Pitäisikö jumalanpalveluksen alkaa kello 15 tai puheita olla vähemmän ja lisätä esimerkiksi musiikkia? Millaisilla muutoksilla tavan kansalainen saataisiin tulemaan useammin kirkkoon?
Sama näkyy nuorten parissa, jotka tasapainoilevat hengellisten kysymysten ja sosiaalisten paineiden välillä. Esimerkiksi nuortenilloissa, joissa keskiviikkoisin pidetään varttikirkoksi kutsuttu puolen tunnin jumalanpalvelus ja torstaisin nuorten pitämä iltahartaus. Nuorten osallistuminen ei ole aina itsestään selvää. He saattavat kokea, että hartaudellinen hetki ei ole heitä varten, ja he voivat valita kavereiden kanssa hengailun hengellisten hetkien sijaan. Ehkä osa heistä puntaroi, mitä nämä hetket heille merkitsevät.
Mutta miten nämä hetket voitaisiin tehdä mielekkäämmiksi nuorille? Yksi ratkaisu voisi olla aktiivinen nuorten osallistaminen näiden hetkien suunnitteluun ja toteutukseen. Kun nuoret saavat olla itse mukana päättämässä sisältöä, musiikkia tai käsiteltäviä teemoja, he saattavat tuntea, että hetki on lähempänä heidän omaa elämäänsä ja kysymyksiään. Lisäksi avoin keskustelu epäuskosta ja uskon haasteista voi luoda tilan, jossa jokainen saa tuntea, että heidän hengellinen kamppailunsa on luonnollinen osa kristityn elämää.
