Aina välillä tilanne vaatii julkisen liikenteen käyttöä. Mieleeni on jäänyt eräs päivä viime kesältä, kun kapusin bussin kyytiin ja matkasin ympäri Pirkkalaa muutamien kotikäyntien merkeissä.
Jäin bussista Kyöstillä ja kuljin loppumatkan kävellen. Siinä kulkiessani huomasin yllättäen, miten paljon menee ohi, jos kulkee autolla nopeasti paikasta toiseen. Kiinnitin huomioni siihen, miten luonto muuttuu loppukesästä. Jäsentelin ajatuksiani ja pohdin, millaisia ihmisiä seuraavasta kodista löytyy. Kadulla kulkiessani erääseen ikkunaan koputettiin, ja sen takaa löytyi tuttu nuori, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia. Jos olisin ollut liikkeellä autolla, olisin ajanut senkin kohtaamisen ohi tietämättä, mitä menetän.
Vähennänkö siis autoilua? Kenties. Mutta ainakin sielulleni haluaisin antaa enemmän aikaa.
