Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom korostaa, että puolueet ja valitsijayhdistykset ovat tärkeän edessä, jotta ne saisivat rekrytoitua omille listoilleen mahdollisimman kattavasti eri-ikäisiä, eri sukupuolta ja erilaisia koulutustaustoja omaavia henkilöitä.
– Ideaalia olisi, että sekä ehdokkaat että valitut valtuutetut olisivat ikään kuin peilikuva kunnan asukkaista. Nuorten määrät niin ehdokkaina kuin valittuina valtuutettuina ovat turhan vähäisiä, Pekola-Sjöblom sanoo.
– Myös vieraskielisten edustus laahaa perässä niin ehdokkaissa kuin myös valituissa valtuutetuissa. Tämä on haaste erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa on suhteellisen paljon vieraskielisiä, Pekola-Sjöblom lisää.
– Ehdokasasettelussa olisi perinteisesti tärkeätä kiinnittää huomiota myös eri sukupuolten edustavuuteen. Tässä erityisesti perussuomalaisilla on skarppaamisen varaa, Pekola-Sjöblom toteaa.
– Kuntien nykyisistä kuluista yli puolet kohdistuu sivistystoimeen, siitä noin puolet esi- ja perusopetukseen sekä varhaiskasvatukseen, Pekola-Sjöblom muistuttaa.
Kuntaliitto korostaa kuntien tärkeinä tulevaisuuden tehtävinä osaamisen ja kulttuurin, paikallisen identiteetin ja demokratian sekä eritellysti myös kunnan elinvoiman edistämistä ja elinympäristön kehittämistä.
– Tähdennämme, että kunnilla on jatkossa merkittävä rooli elinvoiman kasvattamisessa: tarjota mahdollisuuksia investoinneille, työpaikoille, osaajille ja onnistuneelle kotiutumiselle. TE-uudistuksen myötä työllisyyspalvelut siirtyvät kunnille ensi vuoden alussa, eli kuntien muodostamien työllisyysalueiden vastuulle. Se luo kunnille elinvoiman kasvattamisen potentiaalia, mutta vaatii kunnilta ja kuntapäättäjiltä esimerkiksi yrittäjämyönteisyyttä sekä sujuvia lupa- ja kaavoitusratkaisuja, Pekola-Sjöblom sanoo.
Hänen mukaansa vaaleissa keskustellaan varmasti elinvoimasta erilaisissa kunnissa.
– Kuntien eriytyminen ja erilaistuminen jatkuu, mikä näkyy erityisesti kasvavina kaupunkeina ja kaupunkiseutuina ja toisaalta väestömäärältään supistuvina kuntina. Millaista voisi olla niin sanottu älykäs sopeutuminen kunnissa, joissa väestö ikääntyy ja väkimäärä laskee? Miten taataan hyvä ja toimiva arki erilaisissa kunnissa eri puolella Suomea? Tämäkin on aihe, joka nousee ja jonka onkin hyvä nousta vaaleja edeltäviin keskusteluihin.
Älykäs sopeutuminen on nostettu voimakkaasti kuntakeskusteluun. Älykäs sopeutuminen tarkoittaa suunnitelmallista pitkän aikavälin paikkaperusteista sopeutumista ja uudistamista sosiaalisesti, alueellisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla väestön ja talouden muuttuessa.
– Nyt kun kuntavaalit ja hyvinvointialuevaalit järjestetään samanaikaisesti, on erittäin tärkeätä kirkastaa kuntalaisille ja äänestäjille kuntien merkitystä ja tehtäviä. Meillä on koko joukko ihmisiä, joilla ei ole selkeää kuvaa kuntien vastuulla olevista tehtävistä eikä palveluista ja niiden merkityksestä kuntalaisen arjessa. Sote-uudistus uusine hyvinvointialueineen sekä ensi vuoden alussa voimaan tuleva TE-uudistus lisäävät todennäköisesti epätietoisuutta siitä, mitä kunnat tekevät ja mistä kuntien luottamushenkilöt päättävät, Marianne Pekola-Sjöblom epäilee.
Kuntaliitto käynnistääkin oman kuntavaalikampanjansa, jossa se lähettää viestiä myös kuntavaaliehdokkaille ja tuleville valtuutetuille.
– Korostamme sitä, että kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina muun muassa lasten ja nuorten turvallisen hyvinvoivan tulevaisuuteen vaikuttamisessa, kunnan ja samalla koko maan elinvoiman kasvattamisessa sekä siinä, että kunnilla itsellään on ratkaisun avaimet eriytyvän kuntakentän haasteisiin, Pekola-Sjöblom huomauttaa.
– Teroitamme kuntavaalikampanjassamme lisäksi sitä, että kuntalaiset ja kunnat ansaitsevat laadukkaita ja tietoon perustuvia päätöksiä. Tätä varten tarvitaan kuntapäättäjiltä rakentavaa päätöksentekoilmapiiriä, hän sanoo.
Kuntaliiton tekemän kyselyn mukaan lähes puolet kuntapäättäjistä on kokenut julkisen keskustelu- ja päätöksentekoilmapiirin haastavan suuressa määrin oman kunnan toimintaedellytyksiä. Haasteellisuuden kokemuksia on nähtävissä kaikenkokoisissa kunnissa eri puolilla maata – ja lähes riippumatta kuntapäättäjän asemasta, kuntakokemuksesta, ikäluokasta, sukupuolesta ja äidinkielestä.
Selvitys paljastaa, että joka kolmas kuntajohtaja on kokenut päätöksentekoilmapiirin heikentyneen omassa kunnassa ja joka neljäs jonkinlaista epäluottamusta luottamushenkilöiden taholta.
Pekola-Sjöblom muistuttaa myös esteellisyyskysymyksistä.
– Lisäksi on tarpeellista keskustella tupla- ja triplarooleista, hän suosittelee.
Nykyiseen eduskuntaan valituista kansanedustajista kaikkiaan 111 eli 55,5 prosenttia toimii tällä hetkellä kolmoisroolissa eli myös kunnanvaltuutettuna ja aluevaltuutettuna. Kaikkiaan 180 kansanedustajaa eli peräti 90 prosenttia toimii puolestaan päättäjänä kaksoisasemassa eli samanaikaisesti joko kunnanvaltuutettuna tai aluevaltuutettuna.
– Kunnat tulevat olemaan yhä haastavammassa tilanteessa erityisesti kiristyvän taloustilanteen takia.
Kuntien toimintaedellytyksiä haastavat muun muassa sote-uudistus, väestörakenteen muutokset, osaavan työvoiman saatavuus, kiinteistöihin ja infraan liittyvä korjausvelka, kunnan taloustilanne, kunnan palveluverkkoon liittyvät muutostarpeet, valtakunnallinen aluepolitiikka, TE2024 -uudistus (työvoimapalvelut), epävarma maailmanpoliittinen tilanne, energiamurros sekä digitalisaatio.
Pekola-Sjöblom sanoo, että monissa kunnissa ollaan monimutkaisten ja vaikeiden päätösten edessä.
– Se on haastava tilanne tuleville luottamushenkilöille. Tulevien kuntapäättäjien olisi kyettävä tekemään viisaita ja realistisia päätöksiä. Kunnissa tarvitaan tosiasiat huomioon ottavaa otetta tulevaisuuden vaihtoehtoihin, hän korostaa.
Pekola-Sjöblomin mielestä valituilla luottamushenkilöillä olisi erittäin tärkeätä olla hyvät kuuntelun ja keskustelun taidot sekä halua ja kykyä yhteistyöhön yli puoluerajojen – yhteen hiileen puhaltamista oman kunnan ja kuntalaisten parhaaksi.
– Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ovat mielestäni tärkeitä ominaisuuksia ylipäätäänkin, jotta kunnissa voitaisiin ylläpitää ja edistää hyvää keskustelu- ja päätöksentekokulttuuria ja -ilmapiiriä. Tarvitaan myös nöyryyttä ja halua oppia ja kehittyä luottamushenkilönä, osallistumalla esimerkiksi luottamushenkilöiden perehdytys- ja koulutustilaisuuksiin. Oppia ja kertausta tarvitsevat myös aikaisempaa luottamushenkilökokemusta omaavat valtuutetut, Pekola-Sjöblom toteaa.
