Kolumnit
|
Musiikki, Tapahtumat, Kuluttaminen, Kolumni

Mikä yhdistää PMMP:tä, Ultra Brata ja puhelinhuijareita?

Kirjoittaja /
Kirjoittaja Sanni Harmanen on toimittaja, joka osaa melkein jokaisen PMMP-kappaleen ulkoa.
Sanni Harmanen

MIKÄ yhdistää suomalaisten kulttibändien paluukeikkoja ja puhelinhuijauksia? Molemmat hyötyvät kiireen tunteen luomisesta kohteelleen.

Kotimaan musiikkielämän puhutuin kesäilmiö, PMMP:n paluukeikat, sai henkistä jatkoa, kun syksyn kynnyksellä Ultra Bra ilmoitti tekevänsä myöskin stadionit. Yhtyeillä oli käytössä sama pelikirja: ensin avataan lipunmyynti yhdelle ainutlaatuiseksi oletetulle paluukeikalle, ja kysynnän osoittauduttua suureksi ilmoitetaan lisäkeikasta. PMMP pisti vielä paremmaksi ja lähti kiertämään kesäksi festareita ennen Stadionia.

Kun siis aurinko laski elokuisena iltana Olympiastadionin muurien taa, minä, joka olin ostanut lippuni ensimmäiseksi ilmoitetulle paluukeikalle ensimmäisten joukossa, näin bändin vasta viimeisenä. Lohduttelin loukattua egoani sillä, että ainakin kuuluisin niihin onnekkaisiin, jotka näkevät bändin lavalla viimeistä kertaa.

Mitä vielä! Pian tämän jälkeen PMMP tiedotti maanlaajuisesta areena- ja klubikiertueesta.

Jos olisin jo alkujaan tiennyt suosikkibändini tulevan Nokia-areenalle marraskuussa 2024, vain pari kuukautta Stadionin jälkeen, olisinko maksanut tyyriistä stadionlipusta ja junamatkoista Helsinkiin?

Huomiseen ei voi odottaa.

KYSE on tietysti myyntistrategiasta. Mitä vähemmän kansalle antaa vaihtoehtoja ja aikaa harkita ostopäätöstä, sitä todennäköisempää on lippujen räjähtävä menekki. Parempi on luoda kuluttajalle mielikuva yhdestä ainutlaatuisesta keikasta, jonka liput livahtavat nenäsi edestä, jos et ole nopea. Samaa kiireen tuntua ja päätöksenteon pakkoa ei synny, jos tarjontaa on enemmän.

(PMMP on julkisuudessa todennut, että stadionkeikkoja ei missään vaiheessa markkinoitu yhtyeen ”viimeisinä” keikkoina. Mutta mielikuvien luominen on osa peliä.)

En voi välttyä ajatukselta, että samaa psykologista kikkaa käyttävät huijaussoittajat. Pankin virkailijaksi esittäytyvä ketku valehtelee säästöjesi olevan katoamassa tililtäsi juuri nyt, ellet äkkiä latele pankkitunnuksiasi. Huomiseen ei voi odottaa.

Mietin, tuleeko minunkin aikuisuudestani surumielistä kuten lauluissa ja kierrettiinkö meidänkin pihassa vesilammikoita, kun vanhempani erosivat.

KUTEN monelle ysärilapselle, myös minulle PMMP ja Ultra Bra kuuluvat lapsuudenkotini äänimaisemaan, musiikilliseen peruskalliooni. Pienenä nauhoitin äidin cd:ltä omalle koostekasetilleni Heppaa ja ihmettelin Sinä lähdit pois -kappaleesta ääneen, että mikä se sellainen aurinko on, joka ei lämmitä. (Ja keksin vastauksen: sehän on talviaurinko!) Kun osasin tarpeeksi englantia käyttääkseni Youtubea, aloin julkaista nettiin PMMP:n kappaleisiin tekemiäni omia musiikkivideoita.

Heijastelin biiseihin mennyttä ja tulevaa: mietin, tuleeko minunkin aikuisuudestani surumielistä kuten lauluissa ja kierrettiinkö meidänkin pihassa vesilammikoita, kun vanhempani erosivat.

NOSTALGIA on kovaa valuuttaa keikkamarkkinoilla. Myös järkyttävän hyvä musiikki on kovaa valuuttaa keikkamarkkinoilla. Kun elokuussa stadionillinen ihmisiä lauloi yhteen ääneen Joku raja -biisiä seisaallaan, nyrkit ilmassa, kyse ei ollut vain nuoruuden muistojen verestämisestä. Jossain vähemmän vapaassa maassa tällaista kappaletta ei saisi ehkä edes esittää.

Kaiken sen jälkeen, mitä olen näiden yhtyeiden äärellä kokenut, yritän niellä ylpeyteni ja toivon, että mahdollisimman moni ehtii todistaa PMMP:n ja Ultra Bran upeuden livenä. Tapahtui se sitten ennen tai jälkeen omien elämysteni.

Nähdään Nokia-areenalla.