Nuoret astelevat ristikulkueessa kirkkoon tätä laulua laulettaessa. Yhteen heistä olen saanut tutustua. Kuljettu tie on ollut outo, omissa silmissäni liian outo. Joutuu jättämään kotimaansa ja muuttaa tänne ei-mihinkään. Ja mitä kaikkea täällä.
Laulamme:
Tartu käteen Jumalan, tartu siihen mikä kestää, astu kalliolle, joka pettää ei voi.
Omasta sisimmästä nousevassa rukoushuokauksessa on tänään duurin sointi.
Nuoret nousevat ja laulu raikaa:
Saavuimme tänne keskeltä elämän, läheltä, kaukaa, oppimaan enemmän.
Niin, kai tämä pieni kertausharjoituskin samalla on. Kun lasken, omasta leiristä on yli 40 vuotta. Häh. Ei hyvänen aika. Juurihan Lotjan harjulla kömmittiin ulos teltasta. Soppaa jaettiin Lotjan tuvan terassilla. Muita rakennuksia ei vanhan saunan lisäksi tainnut ollakaan. Sähkö taisi olla jo keksitty.
Ristiä seuraten suuntaamme ulos:
Lähdemme täältä keskelle elämän, vieläkin kesken, enemmän tai vähemmän.
Hyvää matkaa juuri sinulle!
