40 vuotta sitten: Ilkivalta piinaa Pirkkalaa – ”Asialla ei aina ole pikkupojat”

Lue, mistä Pirkkalassa puhuttiin vuonna 1984.

Pirkkalaisessa 13.9.1984 mainostettiin sambakarnevaaleja Nuolialantiellä Härmälässä sijainneessa ravintola Robinsonissa.

Kuka särkee liikennemerkkejä?

Julkisiin rakennuksiin kohdistuva ilkivalta on jatkuvaa. Ikkunoiden rikkomisesta, pukukoppien seinien hajottamisesta, liikennemerkkien vääntämisestä ja bussipysäkkien töhrimisestä on tullut pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kukaan ei välitä. Samaan aikaan kun vanhemmat uppoutuvat nahkasohviinsa ja tuijottavat videoväkivaltaa, hajottavat lapset yhteisömme pahimmalla mahdollisella tavalla.

Liikennemerkkejä saa aina olla korjaamassa. Pirkkalan kunnan tiemestari Kari Varvion mielestä ilkivalta on jatkuvaa. Nyt hävitysvimman kohteena ovat polkupyörätien lisäkilvet ”ei mopoille”. Varvion mielestä asialla ei aina ole pikkupojat, sillä esim. katukilvet ovat niin korkealla ja vaikeasti väännettäviä, että työssä tarvitaan voimaa. Liikennemerkkien ja katukilpien vääntelijöitä ei yleensä saada kiinni. Näkijä ei yleensä ilmoita, asia kun ei hänelle kuulu.

– –

Kunnan kiinteistöjen kunnossapitoon käytetään vuosittain noin 900 000 markkaa. Ilkivallasta aiheutuviin korjaustöihin kunta käyttää kiinteistöistä vastaavan talonrakennusmestari Markku Viinamäen mukaan noin 10 000 markkaa.

Eniten Viinamäen mukaan särjetään ikkunoita. Selvää ilkivaltaa on mm. tuuletusikkunoiden särkyminen, sillä mitenkään muuten ne eivät voi rikkoutua.

Kunnassa ollaankin jouduttu menemään siihen, että selvästi ilkivallalle alttiina oleviin kohteisiin ei laiteta rikottavaksi mitään. Ei ole ikkunoita, eikä penkkejä. Kohta ei ole seiniäkään, sillä ne häviävät potkuista. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Haikan kentän pukukoppi, joka ei pysy millään edes siedettävässä kunnossa.

– –

Koko nuoriso ei ole pahaa, vaikka muutamat hurjapäät särkevätkin paikkoja. Koulukeskuksessakin sekä kiinteistöön että irtaimistoon kohdistuva ilkivalta rajoittuu yläasteelle ja sielläkin sitä harjoittavat muutamat ”tyypit”.

Kouluajan ulkopuolella on koulukeskuksen alueesta tullut nuorison kokoontumispaikka. Ikävä kyllä lieveilmiöksi on noussut myös istutuksien repiminen, seinien töhriminen, lipputangon narujen katkominen ja roskien levittäminen. Vaikka koulukeskus onkin lähes aukottomassa valvonnassa, ehtii vartijan tai vahtimestarin poissa ollessa tapahtua miltei mitä tahansa. Joskus löytää lipputangosta jopa polkupyörätelineen.

Pirkkalainen 13.9.1984.

Lue kaikki 40 vuotta sitten -jutut täältä.