Hei, tänne tulee turisti
Pirkkala ei voi ylpeillä suurilla nähtävyyksillä. Tämä piskuinen hämäläinen kunta ei ole tullut kuuluisaksi huomattavista rakennuksistaan enempää kuin muistomerkeistäänkään. Kansainväliseen kuuluisuuteen Pirkkala nousee ainoastaan lentokenttänsä ansiosta ja siihenkin on pistetty Tampere mukaan, varmuuden vuoksi.
Massaturistille Pirkkalassa ei ole mitään. Tänne ei havitella Kalevala-kylää, eläinpuistoa enempää kuin Puuhamaatakaan. Ne ovat jo olemassa vetäen kuntiensa kukkaroita kuiviin. Täällä nähtävyydet ovat vaatimattomia, itse asiassa ne eivät ole nähtävyyksiä ollenkaan.
Mitä Pirkkalassa on katsottavaa. Ikänsä täällä asunut voi väittää, että täällä ei ole muuta kuin kirkko ja sekin tuolla ”jumalan selän takana”. Toki Pirkkalasta löytyy muutakin ja onhan jo kirkkokin osa hämäläistä seurakuntahistoriaa. Pirkkalan pitäjän emäkirkko oli nykyisen hautausmaan paikalla aina viime vuosisadan alkuun saakka ja vuonna 1965 puretun vanhan pappilan 1800-luvun puolivälistä peräisin olevat työväenasunnot ovat osa katoavaa pappilaromantiikkaa.
Vaikka nykyaikainen kuntasuunnittelu onkin suurelta osin muuttanut Pirkkalan luonnetta, voidaan kunnassa puhua kulttuurimaisemasta. Täältä löytyvät ne maisemat joita taidemaalarit Allan Salo ja Lennu Juvela ovat ikuistaneet. Juuri tänne piirsi Wivi Lönn kauneimman koulurakennuksensa, Nuolialan puukoulun ja Erik Bryggman Villa Palmrothin. Näitä käytäisiin katsomassa, – Allan Salon ateljeessa piipahtamassa, – jos näistä jotakin tiedettäisiin.
Pirkkalaa ei liiemmälti markkinoida. Rajasalmen sillan parkkipaikalla on kyllä kartta kunnasta, mutta haalistuneena se on enemmän kauhistus kuin kaunistus. Turhaan ei eräässä keväisessä valtuustoaloitteessa vaadittu matkailuesitettä Pirkkalasta. Jos joku nyt kysyisi suuren kaupungin matkailuinfossa tietoja Pirkkalasta, saisi hän vastaukseksi ihmettelevän ”ei oon”. Nykyään kunta sekoitetaan Tampereeseen, vai onko joku huomannut, että Tampereelta tultaessa toivotettaisiin tervetulleeksi PIRKKALAAN!
Pirkkalainen 16.8.1984.
