”ÄLÄ unohda laupeutta, älä uskollisuutta –
kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,
niin saat rakkautta ja kiitosta
sekä Jumalalta että ihmisiltä.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle oikean tien.
Älä luulottele olevasi viisas;
pelkää Herraa ja karta pahaa.
Siinä on sinulle lääke,
joka pitää koko ruumiisi terveenä.”
Sananl. 3:3–8
OLETKO muistanut olla laupias lähimmäistäsi tai itseäsi kohtaan? Monta kertaa koemme armottomuutta ja vihaa vaikka laupeus auttaisi lähimmäistämme ja myös meitä itseämme paljon enemmän! Osoittamalla laupeutta vastalahjaksi saa yleensä myös laupeutta ja rakkautta.
Laupeus on usein vain sitä, että asettaudumme toisen asemaan ja yritämme ymmärtää toisen ihmisen tilannetta. Joskus myös oman tilanteen ymmärtäminen ja luvan antaminen sille, että kun tekee parhaansa, se riittää. Lohdullista on, ettei meidän tarvitse jättää edes omaa elämäämme oman ymmärryksen varaan! Liian usein yritämme vain pärjätä ja kahlata eteenpäin, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.
Kuinka moni meistä yrittää tulla omillaan toimeen ja esimerkiksi avun pyytäminen on äärimmäisen vaikeaa.
Voisimmeko olla unisille ihmisillekin armollisia ja antaa heidän nukkua rauhassa, niin pitkään kuin he haluavat? Jeesuskin toimi aikoinaan sijaiskärsijänä! Hän armahti meidät kaikki kertakaikkisella sovituksella! Miksi siis emme armahtaisi toisiamme ja itseämme?
