LUONNON monimuotoisuutta edistävät lähiviheralueet vilkkaassa kasvukunnassa Pirkkalassa – onko yhtälö saavutettavissa?
Rakentamisen tiivistymisen ilmiö koskettaa kasvavia kaupunkiseutuja. Ilmastovastuullisen yhdyskuntasuunnittelun johdosta asuinalueet ovat entistä tiiviimpiä ja lähiviheralueita uhkaa pirstoutuminen. Se tarkoittaa ekologisten yhteyksien heikkenemistä eli uhkaa monimuotoisille eri lajeja ylläpitäville ekosysteemeille.
Siksi luonnon monimuotoisuutta edistävät toimenpiteet yhdyskuntien eri viheralueiden osalta ovat tärkeitä.
Pirkkalassa on luonnonmonimuotoisuusohjelman myötä otettu tavoitteeksi uhanalaisten lajien ja luontotyyppien säilyttäminen sekä myös toimenpiteet arkiympäristössä, kuten esimerkiksi niittyjen ja viljelypalstojen perustaminen päiväkotien pihoille sekä puistoihin vuoteen 2030 mennessä.
Monimuotoisuuden edistäminen ei kosketa ainoastaan kunnan viheralueita. Yksityisomisteiset metsät sekä esimerkiksi golfkentät ovat osaltaan tärkeässä asemassa monimuotoisuuden edistämisessä.
Pirkkalan Golf onkin kertonut joistakin muutoksista alueellaan, muun muassa ”pörriäisniityn” kasvattamisesta ja lannoituksen vähentämisestä (Pirkkalainen 17.1.2024). Monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden soveltamista selvitetään myös yleisesti golfkenttien hoidossa.
PIENTALOJEN Pirkkalassa lähiviheralueita ovat myös asukkaiden omat pihat. Vanhojen pihojen monimuotoisuus on saattanut lisääntyä vuosien varrella itsestäänkin, mutta totuttuja toimenpiteitä muuttamalla asiaa voi edistää.
Suurin muutos tiellä kohti pihan monimuotoisuutta koskee todennäköisesti nurmikoita, joiden hoidossa on totuttu säännölliseen leikkaamiseen ja haravointiin.
Nurmikoiden hoitoa voi muuttaa vaikka ekologisen vuosikellon mukaiseksi tarkkailemalla oman pihan erilaisia kasviyhdyskuntia. Nurmikon kevätkukkijoita, kuten esimerkiksi kiurunkannusta voi säästää laikuittain, samoin kesän muita nurmikolle ilmestyviä pop-up kukkijoita.
Pihoilla voi myös hyödyntää lehdet ja ruohosilpun katteena sekä maaperän elinvoiman parantajana, ja kasvilajeja voi lisätä maanpeitekasveiksi tai monikerrokselliseksi kasviyhdyskunniksi hiilensidontaa edistämään.
Yksityispihojen merkitystä osana kestävää ja monimuotoista lähivihreää on tutkittu CO-CARBON-hankkeessa, koska pihojen pinta-ala on yhteenlaskettuna merkittävä osa lähivihreää.
Hankkeen verkkosivuilla on kerrottu ”hiilipuutarhuroinnin” keskeiset tekijät.
Niihin kuuluu edellä mainittujen lisäksi pintojen läpäisevyys, joka luo yhteyden maaperän, kasvillisuuden ja ilman välille. Kannattaa suosia läpäiseviä pintoja, kuten istutuksia ja nurmikkoa.
Elävässä maassa puolestaan pieneliöt toimivat osana hiilen kiertoa. Lannoitus kompostilla ja eläinperäisillä lannoitteilla on hyvä asia hiilensidonnalle.
Pihan hiilipuutarhuroinnista voit lukea lisää täältä.
