RYHDYIN monta vuotta sitten kokoamaan 1000 palan palapeliä. Kuvassa on kolme jääkarhua sini-valko-violetilla pohjalla. Kokosin palapeliä taulupohjalle, koska ajattelin ripustaa sen seinälle.
No, aikaa kului ja työ edistyi hitaasti. Välillä laitoin työn päälle kehyksen lasin ja nostin sen sivuun. Sitten, välillä pitkänkin ajan päästä, jatkoin taas.
Lopulta turhauduin työn hitaaseen etenemiseen ja siihen, että en tuntunut saavan oikeita paloja oikeille paikoille. Paloja oli jo hävinnytkin. En kuitenkaan halunnut purkaa työtäni, koska iso osa oli jo valmiina kuten esimerkiksi jääkarhut.
PÄÄTIN kysyä tutulta teiniltä, tekeekö hän palapelin valmiiksi pientä korvausta vastaan. Vein palapelin hänelle. Taas vierähti muutama kuukausi aikaa, kunnes sain viestinä kuvan ja tiedon ”tästä puuttui muutama palanen, mutta nyt se on tehty.”
Hain taulun ja maksoin sovitun palkkion. Taulusta siis puuttuu paloja ja ensin se hieman häiritsi minua. Ajattelin maalata ruskean pohjalevyn sinisellä värillä, jotta puuttuvien palojen kohdat eivät erottuisi niin hyvin.
Sitten ajattelin, että mitä siitä. Seinälle vaan! Taulu on kaunis ja toisaalta puuttuvat palat kuvaavat tavallaan elämää: palaset ovat välillä hukassa tai niitä puuttuu.
OLEN monesti tyytymätön tekemiseeni tai yhtä lailla tekemättä jättämiseeni. Saattaa olla helpompaa hyväksyä jonkun toisen virheet kuin omani.
En ole täydellinen ja tuskin olet sinäkään. Onko sillä väliä? Omana itsenäni ja sinä omana itsenäsi olemme Taivaan Isälle arvokkaita.
