LÄHIMETSÄÄN eksyminen on aika tavallinen tapahtuma suomalaisille. Todella moni meistä on sen joskus kokenut, useimmiten nuorella iällä. Neuvojakin eksyneelle ja eksymisen välttämiseksi on keksitty. Olisi hyvä kulkea sellaisissa paikoissa, jotka ovat itselle tuttuja. Jos näin ei ole niin mukana olisi hyvä olla ainakin kartta ja kompassi. Reitti olisi hyvä valita huolellisesti. Pimeässä liikkumista olisi vältettävä.
Eksyessä pitäisi pysyä rauhallisena ja yrittää kiintopisteitä hyödyntäen paikantaa itsensä kartalta. Pidempään eksyksissä olleen olisi hyvä tehdä itsensä näkyväksi. Mobiililaitteet helpottavat nykyään perille löytämistä. Ehkä niinkin paljon, että metsään eksyminen alkaa jo olla harvinaisempaa.
Omiin ajatuksiinsa eksyminen on sen sijaan yleistymässä. Enkä tarkoita tällä sellaista hyvälaatuista pohtimista.
YHÄ USEAMPI ihminen kokee yksinäisyyttä omassa elämässään. Yksinäisen ihmisen arki voi näyttää varsin tavalliselta ulkopuolisen silmin. Koulu tai työ sujuu, mutta kotona asiat ovat toisin. Kavereita tavataan vain sähköisten viestimien kautta, harrastukset ja kodin ulkopuolinen elämä ei huvita ja sängystä on vaikeuksia nousta aamuisin. Elämä vierii valtavaa vauhtia alamäkeen kun vierellä ei ole ketään, jonka kanssa jakaa tuntemuksiaan.
Yksinäinen ihminen tarvitsee meitä muita kartoiksi ja kompasseiksi hänen vierellään kulkemaan. Kirkon yhteisvastuukeräyksen kohteena on tänä vuonna nuoret, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä.
Yhteisvastuukeräys käynnistyy perinteisellä talvitapahtumalla sunnuntaina 4. helmikuuta Pirkkalan kirkolla. Lähde siis mukaan hyvän asian puolesta tekemään toisille se, mitä tahtoisimme itsellemme tehtävän.
