LÖYSIN laatikon uumenista vanhan valokuvan. Siinä on hyvin epäilevän näköinen pieni tyttö, jolla on nalle väärinpäin sylissä. Kuva on otettu kauan sitten Kyöstin päiväkodissa. Olen kuvassa noin 4 -vuotias.
Muistan vieläkin, että en olisi halunnut valokuvaan. Se tuntui pelottavalle. En ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitäisi istua osoitettuun tuoliin ja hymyillä kameralle. Jotenkin siihen kuitenkin suostuin, mutta nallen oli päästävä kuvaan myös. Se näyttää takapuoltansa kuvaajaa kohti. Tuskin kuitenkaan tarkoituksella.
ME KOHTAAMME elämämme aikana lukuisia uusia asioita, joista emme vielä tiedä mitään. Uudet ja vielä tuntemattomat asiat saattavat aiheuttaa epäilyksiä, epävarmuutta ja jännittämistä. Ne vievät meidät poispäin tutusta ja turvallisesta.
Jälkeenpäin olen miettinyt tuota päiväkodin valokuvauspäivää.
Tuntuu jopa huvittavalle, että koin niin suuria epämiellyttäviä tunteita kuvaamista kohtaan.
Näin saattaa tapahtua muidenkin uusien tilanteiden kohdalla. Välillä tuntuu turhallekin, että on käyttänyt niin paljon aikaa epävarmuuden ja jännittämisen tunteiden pyörittelyyn. En kuitenkaan halua uskoa, että se on aivan turhaa. Ehkäpä se on jonkinlaista valmistautumista ja uuden vastaanottamista.
Usein uudet tilanteet ovat myös mahdollisuus oppia ja kehittyä. Iloa viikkoon!
