On tyrmistyttävää, ettei Pirkkalan latureitistöä huolleta viikonloppuisin

Latuverkoston pitäminen hyvällä hiihtotasolla vaatii sekä kalustolta että henkilöstöltä paljon.

HIIHTÄJÄLLE ei ole merkitystä, kuka ladut kunnassa tuottaa, kunhan ne ovat laadukkaat ja turvalliset, lukija kirjoittaa. Kuva: Sanni Harmanen

HIIHTOKAUSI on pian alkamassa Pirkkalassa, talvi kun on antanut merkkejä aikaisesta tulostaan. Latureittejä pohjustetaan ja lisälunta odotetaan, jotta perinteisen latu-urille saadaan riittävä lumikerros. Hiihto-Niilot hiovat suksiaan autotallissa ja hiihtokuume kasvaa.

Luminen metsä nostaa monella mieliin viime kevään fiilikset Pirkkalan laduilla. Positiiviset ajatukset liittyvät maisemiin ja luonnon rauhaan, negatiiviset usein latujen kuntoon ja hoidon puutteisiin.

HIIHTO kasvattaa suosiotaan Pirkanmaalla jatkuvasti kuten pyöräilykin, elämys luonnossa suksien onkin vertaansa vailla. Valaistut ladut vetävät hiihtäjiä aamuaikaisesta yömyöhään, monelle aikuiselle myöhäinen ilta lasten mentyä unille on ainut mahdollisuus hypätä suksille ja olla hetki omien ajatustensa kanssa. Aurinkoinen talviviikonloppu räjäyttää pankin, ladut niin kuntakeskuksessa kuin kauempana kaasulinjalla täyttyvät perheistä ja hiihdon harrastajista kaikista ikärakenteista. Kuntarajalla etelässä latu jatkuu jouhevasti Lempäälän puolelle, monen laturetki kun ulottuu Lempäälän Kuljuun tai Hakkariin saakka.

Pirkkalassa latujen talvireitistön kunnossapito on vastuutettu kunnan liikuntavirastolle ja siihen tarkoitukseen osoitettu tietty konekanta ja henkilöresurssit. Latuverkoston pitäminen hyvällä hiihtotasolla vaatii sekä kalustolta että henkilöstöltä paljon, palvelua ei ole helppoa toteuttaa normaalia ma-pe-työviikkoa tehden. Viikonloppuihin painottuvan harrastuksen kannalta on tyrmistyttävää, ettei latureitistöä huolleta viikonlopulla, eritoten, jos maahan sataa tuore lumikerros perjantai-iltana, työviikon päätyttyä juuri.

Viime keväänä paikallislehdessä haastateltiin latujen kunnossapitoon liittyvistä asioista liikuntaviraston väkeä. He totesivat, että laadukkaiden latu-urien tuottaminen moottorikelkalla tai mönkkärillä on haastavaa, jälki on helposti mutkaista ja aaltoilevaa. Kun lisäksi kohtuullisen latureitin tuottaminen vaatii useita ajokertoja samaa reittiä, ensin jyräten, sitten tasaten ja lopuksi latu-urat höyläten, pienenkin latuverkoston ajamiseen kuluu valtavasti aikaa. Liikuntavirasto kyllä tiedostaa, että oikealla kalustolla laadukasta latu-uraa syntyisi kerta-ajolla, mutta sellaisiin investointi ei ole ollut kunnalle mahdollista.

On tietysti vaikea verrata massiivista hiihtokeskusta pieneen kuntaan, mutta periaatteet ovat molemmissa samat.

MONET matkaavat Pirkanmaalta talvikauden aikana pohjoisen laduille ja kerta toisensa jälkeen ihmettelevät, kuinka ladut on joka aamu ajettu ja latu-ura kuin rautatietä. Hiihtokeskuksissa on toki lunta runsaammin ja talvireitistön hoitoon paremmat resurssit, mutta miten he sen tekevät.

Tutustuin Levin sivuilla asiaan. Kittilä kilpailutti talvireittien hoidon viiden vuoden sopimusajalle. Siellä kyseeseen tuli laaja sopimus, kattaen talvireitit hiihdon lisäksi maastopyöräilyyn, moottorikelkkailuun ja maastokävelyyn. Hiihtoreitistöä siellä on jo pelkästään 230 kilometriä. Kunta velvoitti sopimuskumppanin pitämään talvireitistöt kunnossa ja turvallisina liikkua koko talvikauden joka päivä.

Käytännössä hiihtoladut ajetaan siellä joka päivä alkaen aamuaikaisesta, latukoneiden liikettä voi seurata reaaliajassa app-sovelluksen karttapohjalla. Suora palautekanava kunnalle kertoi asiakastyytyväisyydestä reaaliaikaisesti.

ON TIETYSTI vaikea verrata massiivista hiihtokeskusta pieneen kuntaan, mutta periaatteet ovat molemmissa samat. Levin tapauksessa kilpailutuksen voitti Levin rinneyhtiö, jolla oli sopiva konekanta ja henkilöresurssit olemassa.

Pirkkalan kokoisessa kunnassa kilpailutusperiaatteet ovat yhtenevät, mutta sopimuksen rajaaminen voi olla suppeampi, rajoittuen vaikkapa pelkästään latuverkostoon.

Varteenotettavan tarjouksen jättämisen edellytyksenä tulisi olla latukonekanta, jolla laadukkaan latureitistön aikaansaaminen onnistuu, rajaten harrastajalaitteet ulkopuolelle. Jos sopimuskausi olisi viisi vuotta, riittävän moni yksityisyrittäjä kuin koneyrittäjäkin kiinnostuisi tarjoamaan palvelujaan. Pirkkalan ympäristökunnissa on hankittu kokemusta monesta eri hankintamallista, konsultaatio voisi tuottaa hyvää taustaa kilpailutukselle. Latukoneita on maassa saatavana käytettynä, uusina, omaksi tai liisaten.

VÄRIKÄS hiihtokansa Pirkkalassa toivoo saavansa nauttia hyvistä ja turvallisista laduista koko talvikauden kaikkina päivinä, erityisesti viikonloppuisin. Hiihtäjälle ei ole merkitystä, kuka ladut kunnassa tuottaa, kunhan ne ovat laadukkaat ja turvalliset.

Monena talvena olen lisäksi pannut merkille, että virallisen latureitistön lisäksi kuntalaiset ovat saaneet nauttia Vähäjärven jäällä kiertävästä ladusta sekä Pyhäjärven rantoja myötäilevistä laduista. Nekin on tuotettu harkiten ja vastuullisesti ja kuntalaisten kysyntään vastaten.

Yksi Niiloista

Lue myös: Lämmin keli pisti unelmaladut vetisiksi ja jäisiksi – ”Ei taideta saada kuntoon jouluksi”