LUIN viime viikon Pirkkalaisesta Pirkkalan tekemästä päätöksestä. Ensimmäinen ajatus oli – G.C. Ehrnrothia lainatakseni – ”patavanhoillista”.
Olen seurannut vuosikaudet eri poliittisten ryhmien, kansanedustajien ja virkamiesten suhtautumista kotihoidon tukeen ja paikallisella tasolla kotihoidontuen kuntalisään. Järkyttävimmän vastustuspuheenvuon kuulin 1980-luvulla, jolloin laki kotihoidontuesta vahvistettiin eduskunnassa. Kokoomuslainen naiskansanedustaja, taisi olla jopa varatuomari, lausui vastustuspuheenvuorossaan eduskunnassa näin: ”Lakia kotihoidontuesta ei pidä vahvistaa. Rahat menee maatilojen emäntien pullarahoiksi”.
Eipä ollut edesmennyt kansanedustaja selvillä asioista. Selvityksen mukaan vain kuusi (6) prosenttia mahdollisista edunsaajista oli maatilojen perheitä. Siis 1980-luvulla.
TEIN ensimmäisen aloitteeni kotihoidontuen kuntalisästä Lempäälässä reilu 15 vuotta sitten. Eri vaiheitten jälkeen kuntalisäasia tuli valtuuston päätettäväksi ja pienimmällä mahdollisella tavalla aloite kaatui. Äänet menivät tasan, ja kokoomuslaisen valtuuston puheenjohtajan ääni ratkaisi, että kuntalisää ei tule. Lempäälä-lisän kannattajia oli jokaisesta puolueesta, kokoomuksesta vähiten. Vain yksi kannatti (Vesa Papinsaari, joka teki vahvasti töitä kanssani asian eteenpäin menemiseksi). Keskustan, KD:n ja Vihreitten kaikki valtuutetut kannattivat aloitetta.
Keskustan valtuustoryhmä teki esityksestäni uuden valtuustoaloitteen kotihoidontuen Lempäälä-lisästä tammikuussa 2022. Syksyn mittaan asiaa käsiteltiin sivistyslautakunnassa moneen kertaan. Valveutuneet lautakunnan jäsenet – eri puolueista – eivät hyväksyneet ensimmäisiä tehtyjä laskelmia, joita aloite edellytti.
Lopulta lautakunnasta tuli selvä enemmistöpäätös asian eteenpäin saamiseksi. Varhaiskasvatuksen tilanne ja perheiden tarve ”pakotti” asian nopeampaa edistämistä, ja kotihoidontuen kuntalisän pilotoinnista 1.8.2023 alkaen tehtiin päätös budjettikokouksessa (äänestämällä 28–12 yksi tyhjä, koko SDP:n valtuustoryhmä vastusti esitystä).
Lempäälässä tehtyjen laskelmien mukaan alle 3-vuotiaiden lasten kotona hoitaminen kuntalisästä huolimatta alentaa varhaiskasvatuksen kuluja.
PIRKKALAN päätöksen perustelut aloitteen kaatamiseksi sivuuttavat perheiden toivomukset ja heikentävät perheiden valinnan mahdollisuuksia (lausumani perustuu Lempäälässä tehtyyn kyselyyn asiasta). Lempäälässä tehtyjen laskelmien mukaan alle 3-vuotiaiden lasten kotona hoitaminen kuntalisästä huolimatta alentaa varhaiskasvatuksen kuluja – huomioon pitää ottaa muuttuvien kustannusten lisäksi kiinteät kustannukset (vuonna 2021 ne olivat 2274 euroa/lapsi/vuosi).
Heikoin peruste kuntalisän ”kaatajilla” on ollut maahanmuuttajaperheisiin viittaaminen. En aliarvioi kotouttamisen mahdollisuuksia, tarvetta ja tavoitteita, mutta sillä perusteella ei voi viedä muilta kuntalaisilta mahdollisuutta lasten kotona tapahtuvaan hoitamiseen tai kuntalisän saamiseen.
VARHAISKASVATUS on korkealuokkaista Suomessa. Se ei tarkoita sitä, että kotona tapahtuva ”varhaiskasvatus” olisi huonoa tai huonompaa. Kuulin juuri 7-vuotiaasta ekaluokkalaisesta, joka osaa jo potenssilaskuja. Poika on ollut kotihoidossa koko ikänsä, ja sitten esikoulussa.
Syntyvyys on laskenut Suomessa pitkään ja viime vuosina se on romahtanut. En osaa sanoa, olisiko lasten kotihoidon lisäämisestä hyötyä, ehkä kumminkin. Mutta olemme niin merkittävän asian äärellä, että kaikki keinot asian korjaamiseksi pitää hyödyntää. Ja kuntalisä olisi vielä minimissään kustannusneutraalia.
Vaikka OECD ja EU asettavat tavoitteitaan, niin lapsi/lapset ovat vain hetken pieniä ja vanhempi/vanhemmat ehtivät olemaan työelämässä varmasti ihan kyllästymiseen saakka. Minun mielestäni valinnan mahdollisuus ja päätösvalta pitää olla perheillä, eikä millään instituutiolla, virkamiehillä tai poliitikoilla.
Mikko Kärki
isosta perheestä, viiden jo aikuisen lapsen isä
Lempäälä
