PIRKKALASSA on kattava Rinki-keräyspisteiden verkosto kotitalouden kierrätettäville pienjätteille. Niiden lisäksi löytyy jätelavamittakaavan jäteasema, jonne voi toimittaa isompaa romua, materiaalista riippumatta, tavallista tai ongelmajätettä.
Olen käyttänyt molempia kierrätystapoja, pusseissa keräyspisteisiin ja isompaa romua peräkärryssä jäteasemalle, kulloisenkin tarpeen mukaan. Isompaa romua on helppo viedä autolla jäteasemalle. Henkilökunta neuvoo, mille jätelavalle mitäkin peräkärrystä voi purkaa. Peräkärryn kanssa voi ajaa alueen ympäri ilman tarvetta peruutella.
MUTTA jokin mättää, kun keräyspisteiden pienastioiden vierellä on milloin pesukonetta, pyykkitelinettä, patjoja, rikkinäisiä polkupyöriä tai jopa ulko-ovia ja rakennusjätettä. Lasin, pienmetallin, pahvien ja pakkausmuovin keräysastioiden suuaukot ovat tarkoituksella pieniä, koska niihin saa laittaa vain kierrätettävää pienromua, joka mahtuu pussiin. Käykö niin että kierrätysastian täyttöaukon pieni koko tulee aina suurena yllätyksenä romun tuojalle, vai onko kyse välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta?
Pesukone näyttää jäävän pienmetallikeräysastian viereen, olipa syy mikä tahansa.
Mutta väärinkäytöksiinkin pitää vastata mielestäni lisäämällä ohjeistusta. Josko jokaisen Rinki-keräyspisteen astioiden vieressä voisi olla tolpassa taulu, joka kertoo, missä osoitteessa on lähin jäteasema täyttöaukkoa suuremmille romuille. Sellaisessa tilanteessa ei tekoa voi puolustella sanomalla, ettei tiennyt mihin romu olisi pitänyt toimittaa.
Olen varma, että moni Rinki-keräyspisteelle jätetty pesukone päätyy lopulta lavamittaiselle jäteasemalle, jos se selkokielellä ohjeistetaan keräyspisteellä.
Suomessa kannattaa olla ylpeä hyvin järjestetystä kierrätystoiminnasta, ei pilata sitä käyttämällä pienromupisteitä ison kaatopaikkatavaran hylkypisteenä. Hyvällä ohjauksella kukin jäte päätyy oikeaan keräilypaikkaan ja siitä eteenpäin kiertoon kunnan toimesta.
Innokas kierrättäjä, joka oppi vasta aikuisena lajittelemaan