OSALLISTUIN tänä kesänä Pirkkalan kirkossa viiteen messuun, joissa kaikissa oli myös rippikoululaisten konfirmaatio. Minulla ei ollut niissä ketään ”omaa” rippilasta. Ajattelin, että kun tilaisuudet ovat kaikille avoimia, asennoidun nyt niin, että ne ovat minullekin sopivia jumalanpalveluksia, kun muutenkin käyn usein kirkossa.
Kyllä kannatti. Kirkko täynnä väkeä oli kerta kerralta vaikuttavaa. Nuoret rippialboissaan olivat joka kerran koskettava näky, samoin heidän ohjaajansa sekä rippileirien isoset, apurit ja muu väki. Nuorilla oli messuissa tehtäviä, se oli virkistävää katsottavaa ja kuultavaa. Musiikki oli nuorekasta ja kaunista. Saarnoissa kerrottiin yhteisestä leiriviikosta, mutta myös siitä, mitä Raamatun tekstistä avautui. Pyhällä ehtoollisella, Jeesuksen asettamalla aterialla kävi paljon väkeä.
Ja – toisin kuin yleensä luullaan – tilaisuudet eivät olleet pitkiä, kestivät vain noin tunnin ja vartin eli sen ajan, minkä tavallinenkin messu kirkossa usein kestää.
Toki katselen ja kuuntelen konfirmaatiomessua myös ”sisältä” päin, kun olen itse pitänyt kymmeniä. Ajattelen lämmöllä kollegoita, jotka nyt ovat hommissa. Rukoilen heille voimia ja iloa tehtävissään.
KONFIRMAATIOSSA ripille pääseviltä kysytään uskontunnustuksen lausumisen jälkeen: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?”
Kun nuoret vastasivat kuorossa ”Tahdon”, Varpu-pappi otti vastauksen vastaan sanalla: ”Loistavaa!”
Toivotan kaikille tämän kesän rippilapsille onnea ja Jumalan siunausta!
Päivi Raivio
Pirkkalassa asuva Nokian seurakunnan eläkepappi
Juttua korjattu 4.9. klo 8.45: Korjattu Virpi-papin nimi Varvuksi.
Juttua korjattu 5.9. klo 8.54: Korjattu Varpu-papin nimen kirjoitusasu. Aiemmin jutussa nimi oli kirjoitettu väärin muotoon Varpi.
