PIRKKALASSA järjestetään nykyisin toimintaa yksin asuville. Viimeksi tavattiin helmikuun lopulla Partolassa, seurakunnan Kapsäkki-tilassa ja lisää on tiedossa maaliskuun lopulla.
Tilaisuudet järjestetään Pirkkalan seurakunnan aikuistyön alla yksinasuvien tiimissä.
”Tällainen kohderyhmä päätettiin ottaa mukaan, koska Pirkkalassa asuntokunnista 34 prosenttia on yksinasuvia, Tampereella peräti yli puolet”, kertoo toiminnan ideoinut puuhanainen Anita Ranta.
”Yhdessä suunnitellaan toimintaa, minkä osallistujat kokevat mielenkiintoiseksi”, Ranta kertoo.
VIIMEISIMMÄSSÄ tapaamisessa vetäjänä oli sairaalaklovni, ääninäyttelijä ja teatteripedagogi Hanna Gibson. Hän kertoo Pirkkalassa käynnistään näin:
”Illassa teemana oli Elämäni värit. Alun kahvitarjoilun jälkeen aloitimme illan pienellä läsnäoloharjoituksella keskittyen hetkeksi, tietoisesti, omaan hengitykseemme ja itseemme. Harjoituksen jälkeen huomasin joillakin ihmisillä kosteat silmäkulmat. Ne kertoivat minulle, että kaiketi tämä oli hyvä hetki näille ihmisille toivottaa läsnäolo jälleen tervetulleeksi omaan kehoonsa.
Harjoituksen jälkeen jokainen sai halutessaan ottaa yhden postikortin, joita oli levitetty pitkin lattiaa. Ainut ohje oli, että postikortin piti jollakin tapaa resonoida itselle.
Halukkaat saivat kertoa, miksi oli valinnut jonkun tietyn kortin ja mitä ajatuksia ja tunteita se mahdollisesti heissä herätti. Illan aikana kuulimme toistemme tarinoita ja muistoja menneistä.
Omasta taiteellisesta näkökulmastani halusin antaa kuulijoille mahdollisia työkaluja ja kannustusta siihen, kuinka ikään kuin oman väripaletin väreihin voi myös itse vaikuttaa: muistaen olla läsnä itselle on myös aivan yhtä tärkeää, kuin olla läsnä jollekin toiselle.
Muistaen iloita niistä elämän pienistäkin iloista ja ’avata verhot’ eli silmät enemmän tähän hetkeen, käyttäen mielikuvana lapsen tervettä uteliaisuutta. Unohtamatta hengitystä…
MEILLÄ KAIKILLA ihmisillä on välillä tapana tehdä asioita rutinoidusti ja samalla kaavalla, mutta heti, kun annamme itsellemme luvan hengittää, olla läsnä juuri tässä hetkessä, voimme saada elämäämme erilaista, ehkä valoisampaa, perspektiiviä.
Ja kuinka esimerkiksi luovuudessakin on hyvä laittaa oman pään sisällä luovuuden rajat täysin auki ja antaa vaan mennä, oli se sitten maalaamista, laulamista tai tanssimista! Unohtaen täysin oma sisäinen kriitikkonsa ja lauseet kuten ”en osaa, en pysty, en kehtaa” vaan luottaa siihen, että mitä tahansa teenkin, mihin tahansa ryhdynkin, minulla on lupa nauttia tästä hetkestä, hetkestä, joka tekee minut onnelliseksi ja mikä tärkeintä, nauttia elämästä!
Ymmärsin, kuinka eri taustoista ja lähtökohdista ihmiset olivat paikalle tulleet. Olin kuitenkin aidosti iloinen siitä, että nämä ihmiset olivat tulleet paikalle. Jotkut kenties hieman epäröiden, jotkut ehkä hieman jännittyneinä, jotkut ehkä täysin avoimin mielin.
Havaitsin, että ihmisille oli tärkeää saada keskustella ja saada toisiltaan vertaistukea tilanteeseensa. Yhtä tärkeää oli antaa ihmisten vain olla hiljaa ja kuunnella.
Jokainen saa tulla paikalle sellaisena kuin on, koska yksinäisyydessä on tärkeää nimenomaan nähdyksi tuleminen. Jo siitä puhuminen, on ensimmäinen askel kohti ratkaisua.”
Yksinasuvien toimintaa Pirkkalassa:
Paula Kiprianoff: Kehon huoltoa latinalaisrytmein ja kevyiden palojen kokkausta Kapsäkissä, kauppakeskus Veskan 2. kerros (Saapastie 2) pe 25.3. klo 18.
Pe 29.4. ”rokkipappi” Tarvo Laakso Pappilan rantatuvalla.
Pe 13.5. klo 18 Kapsäkissä Johanna Rauma: Virtaa arkeen.