VUONNA 1978 pirkkalalainen Hate Konttinen ärjyi Karanteeni-yhtyeensä kanssa ”kaljupäisestä gangsterista”, joka ”johtaa koplaa työttömien tuhoksi”. Kyseessä oli Konttisen mukaan mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun mitään pirkkalalaista yhtyettä kuultiin äänilevyllä.
Roistomaisia poliitikkoja kritisoinut single sinkautti nuoren punk-yhtyeen samalla suomalaisten tietoisuuteen. Kaikkia kappaleen sanoitus ei kuitenkaan miellyttänyt – viitattiinhan ”kaljupäisellä gangsterilla” itseensä Urho Kekkoseen.
”Ilta-Sanomissa oli iso juttu. Sen mukaan oikeuskanslerin tulisi puuttua Konttisen teksteihin, kun hän rienaa päämiestämme tuolla tavalla”, Konttinen kertaa yhtyeen ensimmäisen singlen vastaanottoa julkisuudessa.
Aluksi nuori punkkari itsekään ei ollut uskoa, että kohusta voisi olla hyötyä.
”Näin Ilta-Sanomien otsikon ja olin kauhean surullinen. Menin hattu rypyssä Epelle [levykustantaja Epe Helenius] ja matkalla ajattelin, että levytysurani oli tässä”, hän kuvailee.
”Epe hieroi siellä käsiään ja kysyi, että etkö sinä Hate ymmärrä? Tämä vasta myy!”
VAIKKA Karanteenin alkutaival sai lentävän lähdön, Konttiselle rockmaailma ei ollut entuudestaan aivan vieras. Hän oli aikaisemmin pyörinyt serkkunsa Moog Konttisen Kontra-yhtyeen matkassa roudarina.
”En tiennyt mistään tekniikasta, mutta olin hyvä jätkä kantamaan romuja”, Konttinen muistelee.
Karanteenin auttoi alkuun epäonninen mopokolari, josta saaduilla vahingonkorvausrahoilla Konttinen hankki rummut. Aikaisemmin hän oli paukuttanut pelkästään pulpetin kantta Nuolialan kansakoulussa.
Kun Haten pikkuveli Rina Konttinen osti metsätöistä saaduilla rahoilla kitaran, Karanteenin runko oli kasassa. Sytykkeeksi tarvittiin vielä Suomessa 1970-luvun lopulla nuoria villinnyt punk.
”Odotimme, että haluamamme kappale tuli radiosta Nuorten sävellahjasta. Meillä oli siihen aikaan sellainen mankka, johon äänitetään mikrofonilla. Kun ohjelmassa soi Eppu Normaali, nauhoitus lyötiin päälle ja sitten täysin hiljaisuus poteroon! Kun kappale soi, äiti tuli huutamaan ”pojat syömään!” suoraan nauhoituksen päälle”, Konttinen nauraa.
EPPU Normaali osoittautui Karanteenin uralla myöhemminkin tärkeäksi yhtyeeksi. Karanteeni nauhoitti demoäänitteitään Eppujen kotitilalla ja teki ylöjärveläisyhtyeen kanssa yhteisiä kiertueita.
”Kun olimme julkaisseet Kaljupäisen gangsterin, saimme olla kiertueilla Eppujen kakkosbändinä. Meille se oli upeaa ja makeaa, vaikka rahaa ei juuri tienannutkaan. Saimme kiertää Suomea”, Konttinen kertoo yhtyeen aktiivisimmista vuosista.
Monet keikat suuntautuivat Suomen toiselle puolelle, mutta yhtye ehti esiintymään myös kotikonnuillaan Pirkkalassa. Karanteeni veti muun muassa silloisen keskuskoulun täyteen väkeä. Tästä huolimatta nuoriin punkkareihin ei suhtauduttu suopeasti aina Pirkkalassakaan. Konttisen mukaan osa ihmisistä kuvitteli, että punkkarit ”potkivat mummoja” ja ”kaatavat nakkikoppeja”.
”Tämä keskusta oli silloin pirun pieni. Kun kylällä tuli joku vanhempi ihminen vastaan, he kiersivät viisi metriä kauemmaksi. He eivät ymmärtäneet, että olen kiltti ja tavallinen äijäntynkä.”
Vaikka ennakkoluuloja riitti, yhtye kelpasi edustamaan kotikuntaansa myös virallisemmissa yhteyksissä.
”Nuorten taidetapahtumaan piti lähettää Pirkkalasta bändi, mutta se ei saanut olla levyttänyt yhtye. Niinpä kysyttiin, saisinko sinne bändin toisella nimellä”, Konttinen kertoo.
Konttisen Poikakerho-yhtye hankki kotikunnalleen mainetta voittamalla yhtyeensä kanssa koko taidetapahtuman. Palkintorahoilla Konttinen hankki tamperelaisesta musiikkiliikkeestä muovisen kazoo-pillin.
KARANTEENI julkaisi vielä vuonna 1980 albumin Anna palaa Frank, mutta yhtyeen toiminta hiipui hiljalleen 1980-luvulla. Yhtye ei silti milloinkaan hajonnut lopullisesti. Karanteeni on julkaissut musiikkia vielä 2010-luvun puolellakin.
Karanteenin ohella Konttinen on tehnyt duo-keikkoja ja esiintynyt lukuisten eri kokoonpanojen kanssa. Yksi tunnetuimmasta yhteistyökumppaneista on Suomea Euroviisuissakin edustanut Pertti Kurikan nimipäivät -yhtye, jonka kanssa Karanteeni julkaisi vuonna 2015 yhteisen singlen.
Musiikin avulla punkkari on tehnyt myös hyvää. Hän organisoi vuosina 2021-2022 Hate Konttisen Tukilaivue -nimisen hyväntekeväisyyskiertueen, jolla kerättiin liki 5000 euroa TAYS:n lasten ja nuorten psykiatriaa varten.
”Sain kuulla, että TAYS:n lasten ja nuorten psykiatrian osasto on ihan retuperällä. Siellä on pulaa hoitajista, lääkäreistä ja tarvikkeista. En pysty parantamaan maailmaa, mutta haluan ainakin vähän näpäyttää.”
KARANTEENI on ollut ollut nyt olemassa 45 vuotta. Tänä syksynä liki puolen vuosisadan ikäisen yhtyeen tarina on kuitenkin päättymässä. Lokakuun 27. päivä yhtye esiintyy viimeisen kerran Tampereella, ja marraskuun alussa on edessä päätöskeikka Helsingissä.
”Ei se luovuttaminen ole vaan rehellinen lopettaminen”, Konttinen miettii.
Päätös syntyi Konttisen mukaan moneen asian summana. Keikkailu on kuluttavaa, ja bändiläisten muun elämän yhdistäminen keikkailuun ei ole aina helppoa. Lopettaminen vetää silti mielen haikeaksi, eikä oikeita sanoja tahdo löytyä.
”Ei ole muuta vaihtoehtoa. Kyllä sitä on mietitty, ja se on pyörinyt päässä monta kertaa.”
Aivan kokonaan Konttinen ei kuitenkaan esiintymislavoja vielä hylkää. Hän aikoo jatkaa keikkailua yhdessä Kari ”Kalle” Kääriäisen kanssa nimellä Karanteeni Duo. Lisäksi luvassa saattaa olla vielä joitakin projektiluontoisia esiintymisiä.
VAIKKA Karanteeni yhtyeenä kuopataan tänä syksynä, sen henki jää yhä elämään sanoituksissa. Ne ovat Hate Konttisen mielestä vuosikymmenten jälkeenkin ajankohtaisia.
”Asiat joista puhuimme Kaljupäisessä gangsterissa pitävät tänä päivänäkin paikkansa. Työttömyys vaan lisääntyy.”