MIKÄ JA MISSÄ: Pirkkalan harrastajateatterin Ja Jumala loi naisen -näytelmä Suupanniityn koulun teatteriluokassa. Ensi-ilta oli 19.3.
KETÄ: Käsikirjoitus Kirsi Sulonen. Ohjaus Anne Helminen. Valot ja tekniikka Arje Mulari. Rooleissa Tiina Rastas, Sanna Hildén, Elisa Salo, Ulla Lehtinen, Pirjo Korte, Jukka Mäkinen, Jarkko Hovilainen, Pirita Vainioinen, Mika Moisio, Senni Hildén, Erkki-Jussi Salo, Antti Jaakola.
PÄHKINÄNKUORESSA: Energinen Ritva (Tiina Rastas) ryhtyy yrittäjäksi ja järjestää kurssin, joka lupaa parannusta naisten elämään ja itsetuntoon. Kurssilaisilla on kullakin omat ongelmansa ja tavoitteensa.
Vetäytyvä Aura (Pirjo Korte) haaveilee muusikon urasta, Satu (Sanna Hildén) haluaa herkuttelunsa ja elämänsä hallintaan, ikääntynyt Helmi (Elisa Salo) kipuilee puhumattoman miehensä kanssa, Riinalla (Pirita Vainioinen) on kädet täynnä kodin sisäisiä ja ulkopuolisia työmaita ja Sabinan (Ulla Lehtinen) Tinder-deiteistä ei koskaan muodostu mitään pysyvää.
Kurssin aikana Ritvan, osallistujien ja heidän läheistensä elämä joutuu myllerrykseen, josta yksikään henkilö tai parisuhde ei selviä muuttumattomana.
ARVIO: Komedia, joka lupaa tuulettaa naisen ja vähän miehenkin rooleja, elää tai kaatuu sen varassa, kuinka osuvia sen havainnot näistä rooleista ovat. Kirsi Sulosen kirjoittama satiiri suorastaan vilisee tarkkoja oivalluksia ja samastuttavia hahmoja. Aidan yli ei loikita matalimmasta kohdasta, vaan jokainen hahmo on enemmän kuin miltä päällepäin näyttää.
Riemastuttavinta meno on silloin, kun annetaan kunnolla palaa ja ollaan oikein kohtuuttomia – rouva sotamiesnaisen käydessä taistelua kotirintamalla, Ritvan miehen luvatessa tuoda eronkin jälkeen pyykkejä pestäväksi. Naurahdusten lisäksi yleisössä pyöriteltiin päätä ja vilkuiltiin vierustovereita merkitsevästi: huomasitkos, tämä on meille kahdelle tuttua, nyt tunnistin itseni tai tuttuni.
Parhaiden vitsien taustalla lymyää yhteiskunnallista kommentaaria, ja varsinkin toisella puoliajalla sukelletaan tunteiden syvään päähän. Isoja kysymyksiä – milloin rakkautta voi hakea suhteen ulkopuolelta, onko ihminen tuomittu toistamaan sukunsa suhdemalleja, miksi naisen on mahdotonta kehua itseään työnhaussa – ei väistellä.
Esityksen kehityskohteet ovat monille harrastajateattereille tuttuja. Osa kohtauksista varsinkin toisella puoliajalla on kovin pysähtyneitä, ja seisoskellessa intensiteetti lavalla herpaantuu. Äänenkäyttö oli ensi-illassa pääosin hyvällä tasolla, mutta puheen ja äänitehosteiden volyymia voisi vielä viilata. Johtuiko hajanaisesta harjoituskaudesta vai ensi-illan jännityksestä, että vuorosanoissa tapahtui unohduksia.
Suoranaisia valopilkkuja ovat Sanna Hildénin mahtavalla fyysisyydellä esittämä, itseironian ja itseinhon välimaastossa vitsejä sarjatulittava Satu sekä päättämättömään mieheensä epätoivoisesti ripustautuva Tiina Rastaan Ritva. Myös miesnäyttelijät pääsevät revittelemään pilke silmäkulmassa.
Musiikki ja valot luovat tunnelmaa tehokkaasti, ja vähäeleinen lavastus ei jättänyt kaipaamaan enempää.
TOIMITTAJAN TÄHDET: ***
