KUN katson oikein lähelle,
näen itseni, elämäni;
sen suuren elämän lahjan,
lahjan, josta mä tahdon kiittää.
Kun katson hieman kauemmas,
näen läheiset, kalleimpani:
isän, äidin ja siskot, veljet,
suuri perhe;
kiitoksen aihetta siinä riittää.
Kun katson kotimaatani,
nousee mieleeni vapaus ja rauha;
kuinka turvallisessa maassa
minä elää ja uskoa saan.
Kun katson ulos luontoon,
näen kaunista kaikkialla;
siniset järvet, vehreät metsät,
auringon valon, valon, joka luonnon saa kukkimaan.
Kun käyn taas illalla nukkumaan,
sydämeni täyttää kiitos.
Minä kiitän kaikesta tästä,
aina sinua, Luojani!
Ja jos suot jälleen huomisaamun,
saan luottaa varmasti:
elämäni, läheiseni,
luonto ja synnyinmaani ovat sinun käsissä.
Petri Kähkönen
