LUONTO ja käsitys luonnon moniarvoisuudesta eivät näytä olevan hallinnassa. Luonto lokeroidaan hyväksyttyihin ja hyljeksittyihin, samaan malliin kuin ihmiset heidän ajatussuuntiensa perusteella. Luonnon kaikki värit ja lajikkeet ovat maapallomme elinvoimaisuuden symboleita. Siksi niitä pitää arvottaa yhdenvertaisina.
Valikoitunut lokerointi näyttää olevan päivän sana.
Kasvikunnasta on määrätty hyljeksittävien lahkoon muun muassa lupiinit ja kurttulehtiruusut. Niiden kasvuoikeus Suomessa on evätty. Eläinkunnassa luonnonvaraisuuteen, kotoperäisyyteen, suhtaudutaan toisin. Meillä saavat valkoposkihanhet syödä ja paskoa maanviljelijöiden pellot ja kaupunkien puistot. Niitä ei saa pelotella eikä ampua patoihin, ainakaan toistaiseksi.
Häkkipandat saavat köllötellä häkissään ja syödä kallista bambua. Ei siinä paljon miljoonat eurot paina kun niille rahdataan ruokaa. Tämäkö pienentää hiilijalanjälkeä.
Toisaalta meillä yli suojellaan muun muassa susia, karhuja, kyykäärmeitä ja liito-oravia. Näitä luontokappaleita luonnossamme lymyilee osin harmiksi ja vaaraksi asti niin ihmisille, kotieläimille ja infrastruktuurille.
Jos emme halua lähteä meluamaan ja marssimaan värikkäiden ajatusten puolesta, meidät tyrmätään suvaitsemattomiksi.
IHMISKUNNASSA meitä on moneen kategoriaan. Meiltä edellytetään suvaitsevaisuutta ryhmiä ja kansanliikkeitä kohtaan, joiden edustajat eivät hyväksy heidän arvosteluaan. Jos emme halua lähteä meluamaan ja marssimaan värikkäiden ajatusten puolesta, meidät tyrmätään suvaitsemattomiksi. Suvaitsevaisuus on suhteellista.
Taustalla vaikuttavat myös monen median ”tuotantolaitokset”. Niiden sanoma pohjautuu aatteellisiin ja ihmismielen ihmeellisyyksiä kannustaviin liikkeisiin, joista osa on nakertamassa suomalaista identiteettiä tai ihmisyyttä.
Palataanpa vielä otsikkoaiheeseen. Kasvi- ja eläinkunta ovat riippuvaisia meidän ihmisten toimenpiteistä. Toisaalta ihmisten hyvinvointi on riippuvaisia luonnon hyvinvoinnista. Luonnon sotkemisen, tuhoamisen ja ylikuluttamisen estäminen ovat vain yksi ratkaisu. Pallomme ihmispopulaation holtiton lisääntyminen on saatava hallintaan. Tämän kysymyksen ratkaiseminen on meidän elinehtomme.
Valitettavasti päättäjät eivät näytä ottavan ongelmaa vakavasti.
Markku Lehtinen
Tampere
