”AIKA kohti suven juhlaa kulkee,
kesä meidät syleilyynsä sulkee.
Valoa luo lämmin loiste auringon,
vihertävät hennot lehdet oksiston. Halleluja!”
TÄNÄÄN mieleni on kiitollinen, mutta hieman haikea – on viimeinen työpäiväni Pirkkalan kanttorin virassa. Edessä on kesäloma ja syksyllä eläkepäivät.
Viime aikoina minulta on usein kysytty ”miltä nyt tuntuu?” Oheinen laulutekstini puhukoon puolestaan. Monenlaisia vaiheita olen saanut kokea näiden työvuosien aikana: uuden kirkon ja urkujen rakentamisen, kunnan asukasmäärän reilun tuplaantumisen, seurakunnan toiminnan lisääntymisen, tietotekniikan ja sosiaalisen median tulemisen.
TUNTUU uskomattomalta, että vuonna 1989 tullessani Pirkkalaan töihin käytössä olivat kirjoituskoneet ja lankapuhelimet. Tärkein tiedotuskanava oli paikallislehti Pirkkalainen, jonka rinnalle ovat nousseet internet ja some. Seurakunnan työntekijämäärä on kasvanut, toiminta monipuolistunut, työkaverit ympärillä vaihtuneet.
Tuntuu oikealta ja helpottavalta tehdä tilaa nuoremmille ja siirtyä itse musiikin harrastajaksi. Myös kirkkomusiikkiin on vuosien varrella puhaltanut uusia tuulia, mikä on hyvä asia. Jokainen voi löytää mieleisensä musiikkityylin, josta kokee saavansa voimaa ja elämäniloa.
Martti Lutherin sanoin: ”Musiikki on surulliselle ihmiselle paras virkistys, jonka avulla sydän jälleen rauhoittuu ja ilahtuu”.
”AIKA rukoukseen kädet liittää,
Yhteisistä lauluistamme kiittää.
Jäädä siunaukseen hyvän Jumalan,
armonsa hän antaa kaikkein runsaimman. Halleluja!
AIKA tulevalle suunnan antaa,
kalliit muistot elämäämme kantaa.
Onnellisin mielin matkaa jatketaan,
kotitanhuvilla vielä tavataan. Halleluja!”
