OLISIKO päivittäiset jutteluhetket hyvästä? Tuntuisiko kahvikupin äärellä istuminen ja kuulumisten vaihto hyvältä? Pitäisikö meidän mennä pelaamaan fudista tai heittelemään korista? Tai vaikka istua vaan kaupan edessä mopon päällä ja iskeä vitsiä?
Vaihtoehtoja on monia, kuinka viettää aikaa tai pitää yhteyttä kavereiden kanssa tai voisihan se olla mikä vaan ihmissuhde. Valitkaa hyödyllinen ja järjestäkää sille aikaa.
Kauhean vaikea on löytää arjen ja kiireen keskellä mitään pientäkään rakoa tämän toteuttamiseen, jos kaikkeen sanoo vaan kyllä, tai siis näinhän sen pitäisi olla. Tärkeille asioille pitää järjestyä aikaa ja ei niin tärkeille voi sanoa ei.
IHMISSUHTEET sijoitan tärkeisiin asioihin. Mitäpä jos nipistän hieman aikaa urheilun seuraamisesta ja antaisin tämän ajan suhteiden huolehtimiseen? Juttelisin, kuuntelisin ja olisin läsnä, siitähän se kommunikaatio koostuu.
Jos olen aikanaan onnistunut luomaan monien vaiheiden jälkeen ihmissuhteen, miksi en siihen panostaisi edes sen vertaa mitä osaan jo tehdä. Läheisyyttä vaalitaan juuri kommunikaation avulla.
EFESOLAISKIRJEEN yhdessä jakeessa kehotetaan käyttämään rajallista aikaamme viisaasti ja vielä parhaalla mahdollisella tavalla.
Jeesus puolestaan neuvoo kuuntelemaan tarkkaavaisesti, tällöin ymmärryksemme karttuu. Jos lakkaamme kuuntelemasta, menetämme tähän asti kartuttamamme ymmärryksenkin.
Tiedän mistä aloitan: hetkien arvostamisesta ja huomion suuntaamisesta oikein.
”Isä tiedät, kuinka paljon minä ja lähimmäiseni toisiamme tarvitsemme. Loit meidät tällaisiksi. Auta meitä tiedostamaan toistemme tarpeet ja täyttämään ne iloiten.”
Soitan äidille, käyn kukkakaupassa, menen kotiin, halaan vaimo ja molemmille toivotan äitienpäivät.
