VAIKKA varhaisihminen ei ollut nykyihmisen kaltainen, silinteri- tai sulkahattupäinen keekoilija, yksi asia yhdistää, asunto. Muinaisista luolistakin saatiin varmaan aikaan kateutta ja arvostelua, jopa taistelua.
Ihmisen geeniperimä jyllää todennäköisesti vielä tässäkin ajassa. Joskus joku lausuma jää pyörimään pään sisäisenä kiertolaisena. Minulle jäi ministeri Anneli Saarikon ”Onko tämä tosiaan tapa, miten pirkkalalaiset haluavat asua”. Ministeri tarkoitti tietenkin Suupan uutta kerrostaloa, jonka katto kieltämättä humistelee hämmentävän korkealla.
En tässä halua ottaa kantaa Pirkkalan keskustan suunnitteluun, vaan asumismuotojen arviointiin, joka onkin varsin suosittu kansanhuvi.
OLETTEKO huomanneet, että sitä paikkaa, jossa sattuu asumaan, pitää usein juuri parhaana? Ja samoin sitä kortteeria, johon on ostanut koottavat huonekalut. Sen sijaan jokin toinen asuinalue ja sen miljöö ovat aivan väärä valintoja, lähinnä asumiskelvottomia.
Esimerkiksi henkilö, joka on asunut ikänsä samassa omakotitalossa, tai vaikkapa perintötilalla, tietää kuinka mahdotonta voi olla viihtyminen Suupalla kerrostalossa. Tai mikä järkyttävintä Härmälänrannassa, jossa on paitsi taloja vierekkäin, niin myös asuntoja päällekkäin.
AVIOLIITTOMME ensimmäinen asunto oli konttorirakennuksen vintillä, huone, jossa ikkuna oli pieni luukku katonrajassa, yhteis-wc käytävällä ja keittiö kahden käytävän takana. Sitä ennen ja sen jälkeen olen asunut lähes kaiken muotoisissa asunnoissa, pientaloissakin noin 40 vuotta.
Kerrostaloasuminen on jäänyt vähemmistöön, mutta siihenkin olen ollut vaikuttamassa asuntoyhtiöiden hallinnoissa vuodesta 1976.
SUOMESSA on noin 3,2 miljoonaa asuntoa. Niistä pientaloasumuksia on 53 prosenttia. Kerrostaloasuntojen suhteellinen määrä kasvaa koko ajan. Vuokralla taas asuu miljoonan verran, enin osa kerrostaloissa.
Kun suunnitellaan muutoksia joukkoliikenteeseen, kuten nyt ratikka, nousee esille omituinen pelko kerrostaloasutuksen kasvusta. Tällöin se on jo nimeltään slummiutumista.
Oletteko huomanneet, että sitä paikkaa, jossa sattuu asumaan, pitää usein juuri parhaana?
Nyt pientaloasukkaat lääkekaapille. Paljastan totuuden. Kerrostalossa voi asua onnellisia ihmisiä! Suuri osa oman Härmälänrannan asuintaloni asukkaiden menneisyyttä on pientaloasumista. Asumisviihtyvyyden mittaaminen on vaikeaa, mutta jotain kertoo vaihtuvuus, joka talossamme on lähes olematon.
Kerrostalo on kuin pieni kyläyhteisö, mutta kompaktissa paketissa. Asumisen vaivattomuus sopii mainiosti vuosirenkaiden pyörittelijöille. Sosiaalisia kontakteja riittää, mutta ihan yhtä hyvin voi olla erakko.
Vaikka Pirkkalaan runkoreitin varrelle nousisi lisää kerrostaloja, jää maaseutua peltoineen ja metsineen kosolti jäljelle. Härmälänrantaakin moni vuosia sitten synkisteli, ja joskus vieläkin; rumaa ja ahdasta on.
Mitä paikalla ennen oli? Teollisuusalue, ränsistyviä halleja ja huonosti pidettyjä historiallisia rakennuksia.
JOKAINEN on oman onnellisen asumisensa kokemusasiantuntija. Sitä makustellessaan, voi pientaloasuja käydä paikallisessa maalikaupassa. Kohta alkaa sesonki!
Onko edellä kirjoittamani koko totuus? Ei, juuri nyt kaipaan kevään alkua ja Uittamon mökkimme heräämistä pakkasen kurimuksesta. Silloin oma sosiaalinen erakkoni löytää juurevan perimänsä. Kunnes tulee loppukesä ja viisari kääntyy kohti Härmälänrannan talvikoloa. Asuminen on onnellinen olotila.
Kirjoittaja on Härmälänrannan ja talvi- ja Pirkkalan Uittamon kesäasukas.
