VILLE MERINEN on yllättynyt, miten vähän mielenterveys on parhaillaan käytävän vaalikeskustelujen aihelistoilla. Sitä parempi toisaalta, someterapeuttina tunnetuksi tullut Merinen toteaa. Hänelle jää enemmän pelikenttää pitää esillä aihetta, joka on hänestä se tärkein yhteiskunnallinen kysymys.
”Olen tehnyt urani mielenterveyden parissa ja olen perillä tästä asiasta. Tiedän tarkkaan, miten mielenterveyttä kannattaisi lähteä parantamaan.”
Sen hän haluaisi tehdä kansanedustajana. Hän lupautui sosialidemokraattien kansanedustajaehdokkaaksi viime elokuussa pohdittuaan aihetta perusteellisesti. Ehdokkaaksi lähteminen on todella iso ponnistus.
”Juttelin puolueen edustajien kanssa. Mietin samalla omaa motivaatiotani, että jos lähden ehdokkaaksi, pystynkö pistämään kaiken peliin varsinkin ajankäytöllisesti. Lopulta päätös oli selkeä.”
Merisen mukaan mielenterveyshoidon saralla on massiivisia puutteita. Hän puhuu jopa meneillään olevasta mielenterveyskriisistä, joka tulee huononemaan, ellei siihen puutua.
Merinen näkee, että suunnanvaihto vaatii toimia valtiollisella tasolla. Yksi niistä on koulutusjärjestelmän muuttaminen niin, että apua olisi tarjolla nykyistä enemmän.
”Nykyisin esimerkiksi psykoterapeuttikoulutukset ovat maksullisia ja myös kalliita. Lisäksi niihin on vaikea päästä.”
Hän peräänkuuluttaa myös asennemuutosta.
”Vaikka sanotaan, että keskustelu mielenterveydestä on helpompaa kuin aiemmin, siinä on vielä tehtävää. Aiheeseen liittyvää häpeän latausta on edelleen ja sen purkaminen vaati yleistä keskustelua nykyistä enemmän.”
Erityinen huoli on nuorista. Merinen kertoo nuorten eniten kysyvän häneltä sitä, kenelle he voivat puhua. Koska nuoret kokevat, ettei ole paikkaa, minne mennä juttelemaan, Merinen lähtisi rakentamaan peruskouluun toimivampaa systeemiä. Kouluilla tulisi olla joku taho, jolle nuoret voisivat luottamuksellisesti puhua ilman pelkoa siitä, että heidän huoltajansa saavat tietää.
Tulevaisuuden työntekijät ovat nykyisiä nuoria, joiden uupumisesta puhutaan jo nyt, jolloin työura on monen kohdalla hädin tuskin edes alkanut. Samaan aikaan joissakin yrityksissä jopa puolet henkilöstön poissaoloista liittyy mielenterveyskysymyksiin, mikä Merisestä on hälyttävää.
Uupumiskehityksen pysäyttäminen vaatii Merisen mukaan varhaisempaa puuttumista ja avoimempaa keskustelua.
”Vertaan tätä vuosikymmenten takaiseen Pohjois-Karjala-projektiin, jolla sydänterveyttä tuloksellisesti parannettiin. Samanlainen iso projekti tarvittaisiin mielenterveyteen.”
Se, miten kaikki tämä hyvä rahoitettaisiin, on Merisen mielestä vähän samantyyppinen kysymys kuin koulutuksen kustantaminen. Se raha täytyy repiä mistä vaan eikä vaihtoehtoja ole.
”Mikään palvelu ei ole liian kallis, jos sitä verrataan niihin kuluihin, jotka aiheutuvat siitä, ettei pysty töihin.”
3 x 3 pointsia
1. Ville Merinen
– 38-vuotias, asuu Pirkkalan Pereellä kahden lapsen ja vaimonsa kanssa
– Töissä ja vapaalla: koulutukseltaan sairaanhoitaja, pitää psykoterapiavastaanottoa ja työskentelee some-mielenterveysvaikuttajana nimellä terapeuttiville. Vapaalla harrastaa kuntosalia ja brasilialaista jujutsua.
– Ohoh: ”Olen tasan 2 metriä pitkä, mikä yllättää ensi kertaa tapaamani ihmiset. Ensimmäinen kommentti joka kerta liittyy pituuteeni. Kun olin sairaanhoitajaopiskelija ja olin hoivakodissa harjoittelemassa, asukkaat seurasivat kulkemisiani hyvin tarkasti. Kun kysyin siitä, he vastasivat jännittävänsä, milloin kolautan pääni jonkin ovensuun yläkarmiin. Pari kertaa se osuikin.”
2. Näitä ajan
– Mielenterveys: Matalan kynnyksen hoidon tarjoamista mahdollisimman nopeasti avun hakijalle. Apua pitäisi saada ilman diagnoosiakin.
– Nuorten hyvinvointi: Rahan sijoittaminen nuorten mielenterveyteen on maailman paras sijoitus. Bensan hinta on aika pieni juttu verrattuna nuorten hyvinvointiin.
– Työ- ja opiskelu-uupumuksen ehkäisy: Osa-aikaisen työn tekemistä pitäisi helpottaa.
3. Demarien teesit
– Jokaisella lapsella on nyt oikeus varhaiskasvatukseen ja yhdenvertaiseen alkuun. Jokaisella nuorella on oikeus vähintään toisen asteen koulutukseen. Yhä useammalla on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin haluaa.
– Jokaisella suomalaisella on oikeus työhön ja arkea tukeviin palveluihin. Työelämä on tasa-arvoisempi ja vanhemmilla on paremmat edellytykset jakaa vanhemmuus tasaisesti.
– Jokaisella ikäihmisellä on oikeus luottaa siihen, että apua voi saada, kun sitä tarvitsee.
