JOS vielä joskus synnytät, Marju Grabovci, aiotko tehdä sen kotona?
”Todellakin”, hän toteaa epäröimättä.
Hänellä on kolme lasta. Kaksi vanhinta on syntynyt sairaalassa. Siksi, että heitä odottaessaan Marju ei vielä ollut sisäistänyt ajatusta, että voisi valita synnyttää kotona.
Esikoisen raskausaikana kotisynnytyksistä ei puhuttu paljon muutoin kuin asiayhteydessä, jossa kotisynnytys on ollut pakon sanelemaa lähinnä siksi, että äiti ei ole ehtinyt ajoissa sairaalaan.
Kun Marju kolme vuotta myöhemmin oli toisen kerran raskaana hän muistaa suunnitelluista kotisynnytyksistä olleen jo keskustelua esimerkiksi eri some-tileillä. Vielä tuolloinkaan kotona synnyttäminen ei käynyt Marjun mielessä realistisena vaihtoehtona.
”Vaikka näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ajatus kotisynnytyksestä on ollut minulla aina.”
PIRKKALALAISPERHEEN nyt 7-vuotiaan Auroran ja 4-vuotiaan Adean maailmantulot sujuivat teknisesti hyvin, mutta Adean synnyttämisen jälkeen Marju teki päätöksen: jos hän vielä saa lapsen, hän ei saisi lastaan enää sairaalassa.
Adeaa synnyttäessä Marjulla oli näkemyseroja hoitohenkilökunnan kanssa siitä, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen ja mitkä taas eivät tilanteissa, joissa synnytys ja lapsivuodeaika sujuvat hyvin sekä synnyttäjän että vauvan osalta.
Vaikka ihaniakin hoitajia hän sanoo synnyttäessään kohdanneensa, Marju koki, että sairaalassa unohtuu helposti yksilöllisyys ja tilannetaju.
”Synnytyksen suurimmat fysiologiset tarpeet ovat rauha ja turva. Sairaala on joillekin se paras paikka, mistä tämän kaiken saa ammattihenkilöstön käsissä. Toisille sairaala on taas paikka, jossa synnyttäjän yksilöllisiä tarpeita ei voida kuunnella eikä kunnioittaa. Toki on osittain myös resurssikysymys, että mennään protokollan mukaan.”
Koska synnytys on niin tärkeä hetki, Marju tiesi haluavansa vaikuttaa siihen itse mahdollisimman paljon. Päätös kolmannen mahdollisen raskauden johtamisesta kotisynnytykseen sai sinettinsä, kun Marju tapasi Adean vauva-aikana erään naisen henkisen valmentajan koulutuksessa. Tämä nainen kertoi synnyttäneensä toisen lapsensa kotona.
Kun jouluna 2020 mikään makea ei maistunut, Marju tiesi olevansa raskaana.
OSA pareista päättää yhdessä kotisynnytyksistä, mutta Marjun ratkaisu oli täysin hänen omansa. Hänen miehensä Berat oli päinvastaisella kannalla kotisynnytyksestä jo ennen kuin vaimo tuli kolmannen kerran raskaaksi. Kun odotus todentui, mies oli yhä sairaalasynnytyksen kannalla.
Vaimo piti päänsä: tämä on minun synnytykseni ja kehoni ja siksi minä päätän. Tunne oli niin suuri, vahva ja voimakas, Marju kuvailee.
Marjun vanhemmat olivat ensin kummissaan, mutta koska heidänkin lapsensa ovat syntyneet ongelmitta, he lopulta tukivat tyttärensä ratkaisua.
Kun päätös kotona synnyttämisestä oli selvä, Marju oli niin innoissaan ratkaisustaan, että halusi julistaa sitä kaikille. Lähin kaveripiiri suhtautui myönteisesti yhtä lukuunottamatta. Lääkäriystävä, joka myös oli tuolloin raskaana, väitteli ratkaisusta Marjun kanssa sillä seurauksella, että Marju alkoi miettimään tarkemmin, kenen kanssa kotisynnytyksestä keskustelisi.
”Jokainen itse tietää, missä on parasta synnyttää. Synnytysmatkalla me kuitenkin tarvitaan tukea ja kanssakulkijoita, vaikka minulla oli koko ajan turva ja luottamus siihen, että vauvalla on kaikki hyvin.”
Koska Marjun valmennusystävällä oli huonoja kokemuksia kotisynnytyssuunnitelmien kertomisesta terveydenhuoltohenkilöstölle, Marju jännitti neuvolakäyntejä. Vaikka kotisynnytyssuunnitelmia ei tarvitse mainita, Marju päätti kuitenkin kertoa.
”Onhan se surullista, jos synnyttäjän tarvitsee pelätä sanoa neuvolassa sitä, että suunnittelee saavansa vauvan kotona. Meillä on laillinen oikeus valita, missä synnytämme.”
Suhtautuminen neuvolassa oli neutraalia, mitä Marju pitää hyvänä kokemuksena siksi, että kyseinen asenne ei ole selviö. Marju on kuullut tehdyn lastensuojeluilmoituksia kotisynnytyspäätöksen tehneestä, vaikka tuleva äiti on tiettävästi ollut fyysisesti hyvinvoiva ja henkisesti tasapainossa. Hän toteaa, että siksi moni kotisynnyttämisestä jo päättänyt sanoo vain miettivänsä kotisynnytystä.
Myönteisenä Marju muistaa myös sen, että häntä kuunneltiin neuvolassa tilanteissa, joissa hän esitti toiveensa toimenpiteistä. Hän ei halunnut muuta tehtävän kuin sikiön niskaturvotusta mittaavat ja rakenteita tarkastelevat ultraäänitutkimukset. Ei muita ultria, ei sydänäänien kuuntelua dopplerilla eikä sisätutkimuksia.
Kun neuvolakäynneillä ei ollut juuri mitään tehtävää, oli aikaa keskusteluille. He juttelivat, vaikka henkilöstö totesikin, ettei heillä ole osaamista antaa henkistä tukea tulevalle kotisynnyttäjälle.
”Lopulta sovimme, että käyn neuvolassa vain, jos tulee jotakin vaivaa.”
Loppuraskaus olikin omaan juttuun keskittymistä. Valmennuksessa tapaamansa ystävä, jonka kanssa Marju oli ensimmäisen kerran kotisynnytyksestä jutellut, oli myös raskaana samaan aikaan kolmannesta lapsestaan. Kotisynnytystä kohti etenevät naiset saivat tukea toisistaan.
Apunaan heillä kummallakin oli kotikätilöt, joita Pirkanmaalla on nykyisin neljä. Palvelu on yksityinen ja täysin itse kustannettava. Kotisynnytyksen hinta on noin pari tuhatta euroa. Kotikätilön eli kotilon palvelu sisältää synnytyksen läpiviennin lisäksi muutamat tapaamiset ennen ja jälkeen synnytyksen ja päivystysvalmiuden parin viikon ajan ympäri vuorokauden.
TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa oli suunniteltuja kotisynnytyksiä syntyneiden lasten rekisteriin tulleiden ilmoitusten mukaan 119 vuonna 2021. Kuinka moni vauvoista syntyi minkäkin sairaalan alueella ei voi tietää, koska kotisynnytykset eivät rekisteröidy sairaalassa tapahtuneiksi synnytyksiksi.
Naistentautien ja synnytysten dosentti Outi Palomäki arvioi Tays-piirissä olleen kymmenkunta kotisynnytystä vuonna 2021.
”Koska Tays-piirissä hoidetaan noin kymmenesosa koko Suomen synnytyksistä, on vastaava luku alueellamme todennäköisesti tuo noin kymmenen kotisynnytystä per vuosi. Tälle vertailulukuna on saman vuoden synnytysten kokonaismäärä Taysissa, 4673 synnytystä. Äitejä, jotka ovat suunnitelleet synnyttävänsä kotona, mutta tulevat sitten käynnissä olevan, pitkittyneen tai komplisoituneen synnytyksen kuluessa sairaalaan, on muutamia vuodessa”, Palomäki taustoittaa.
Suomessa ei suositella kotisynnytystä siihen liittyvien riskien vuoksi. Myös niin sanottu matalan riskin synnytys voi synnytyksen aikaisen tapahtuman myötä muuttua riskisynnytykseksi, jossa äärimmäisenä lopputuloksena on vastasyntyneen kuolema, huomauttaa Palomäki.
”Tyypillisiä synnytykseen liittyviä hätätilanteita, kuten istukan irtoamista, napanuoran esiinluiskahdusta tai napanuoran puristumiseen tai kietoutumiseen liittyviä kohdun supistustoiminnan aikaisia, lapsen elämää uhkaavia tilanteita ei pystytä kotiolosuhteissa kontrolloimaan. Synnytysverenvuoto äidin osalta synnytyksen jälkeen on osalla äideistä myös vaikea ja vaatii nopeita hoitotoimia sairaalassa.”
MARJU sanoo, ettei pelännyt komplikaatioita, mutta kyllä ne raskausaikana mielessä kävivät. Oma henkinen työ edesauttoi pelkojen hälventämisessä.
”Mitä enemmän tutkin kotisynnytystä, sitä enemmän ymmärsin, kuinka normaalia ja turvallista se on. Kotisynnytyksen turvallisuus muodostuu pitkälti toimenpiteettömyydestä. Osassa Ruotsia kotisynnytys on yhtäläinen vaihtoehto kuten monissa muissakin maissa. Siksi toivoisin päättäjiltä ennakkoluulottomampaa suhtautumista Suomessa.”
Myös keskustelu kotikätilön kanssa auttoi. Kotikätilön kanssa he kävivät läpi, mitä ammattilainen voi tehdä missäkin tilanteessa ja mitä apuvälineitä on, jos synnytys jotenkin vaikeutuu.
”Kotikätilöstä oli minulle se ilo, että hän tietää ja siksi minun ei tarvitse tietää tarkkaan ’mitä jos’ -juttuja. Jos jokin olisi mennyt pieleen, kätilö olisi tiennyt, milloin olisi pitänyt lähteä sairaalaan.”
Kokemustensa perusteella Marju painottaa huomioimaan sen, mikä on kenenkin tapa valmistautua synnytykseen.
”Jos tarvitsee tietoa, on hyvä läpikäydä, mitä sillä tiedolla tekee ja miten se tieto vaikuttaa.”
19. ELOKUUTA 2021 se päivä koitti. Berat ja kotikätilö olivat mukana tukemassa Marjua, kun Ariela putkahti synnytysammeeseen kello 19.57.
Vanhimmat sisaret olivat myös kotona äitinsä toiveesta. Marju halusi tyttöjen, mahdollisten tulevien äitien, saavan käsityksen, että synnytys on luonnollinen juttu.
Nuorimmainen ei ollut edes minuutin ikäinen, kun sisaret saivat jo tulla katsomaan uutta tulokasta.
”On kotisynnytyksen ihanuus, että perhe voi tavata vauvan heti”, Marju sanoo.
Istukan syntymistä odoteltiin rauhassa. Vauva punnittiin vasta yöllä. Kotikätilö tuli seuraavana päivänä katsomaan äidin ja vauvan vointia.
”Lempeys ja tilannetaju on kotisynnytyksessä niin ihanaa. Siinä mennään perheen ja sen toiveiden sekä tilanteen mukaan”, Marju toteaa.
Kotona syntynyt vietiin lääkärin tarkistukseen Taysiin kolmantena päivänä syntymän jälkeen. Kotikätilö oli toimittanut istukkaverinäytteet sairaalaan heti syntymän jälkeen.
Neuvolan terveydenhoitaja tuli pyynnöstä käymään kotona, kun vauva oli viikon vanha.
Äidille tehtiin jälkitarkastus 12 viikkoa synnytyksen jälkeen hänen toiveensa mukaan ilman sisätutkimusta.
KOTISYNNYTYS on poikinut Marjulle uuden suunnan työelämässä. Diplomi-insinöörinä uraa tehnyt Marju on suuntautumassa valmentajaksi, joka tukee tulevia äitejä heidän odotusaikanaan.