TÄNÄ sunnuntaina vietetään Johan Ludvig Runebergin päivää. Runeberg on tehnyt sanat kahteenkymmeneen virteen nykyisessä virsikirjassa. Kouluajoilta tutuiksi ovat tulleet sellaiset virret kuten ”On meillä aarre verraton”, ”Mä silmät luon ylös taivaaseen” ja ”Sun kätes Herra voimakkaan”.
Minulle oli yllätys se, että häneltä löytyy näinkin monta virren sanoitusta nykyisessä virsikirjassa.
RUNEBERGIN äidinkieli oli ruotsi ja niinpä suomalaiset sanat ovat käännöksiä, joita on monet virsirunoilijat kääntäneet ja uudistaneet vuosien saatossa. Kun tarkastelin Runebergin sanoittamia virsiä, niin yllättävän moni niistä tuntui oudoilta. Se tarkoittanee sitä, että niitä on harvemmin käytetty sellaisissa tilanteissa, joissa itse olen ollut läsnä.
Kun tarkemmin aloin selata Runebergin virsiä, niin suurimmassa osassa sävelmä oli kuitenkin tuttu jostain toisesta virrestä.
Näin Runebergin päivän alla voisi ottaa hänen tekemänsä sanat tarkempaan tarkasteluun ja vaikka laulaa tai lukea ne kaikki läpi. Mielestäni erittäin hyvä ja puhutteleva on virsi 431 ”Ken on mun lähimmäiseni”.
Näinä aikoina on hyvä miettiä, kuka on minun lähimmäiseni ja ketä minun tulisi rakastaa! Ken on mun lähimmäiseni ja ketä eläissäni myös minun tulee rakastaa kuin omaa itseäni. Vain isäni tai äitini tai veljeni, sisareni tai parhain ystäväni?
Oi Herra kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme. (Virsi 431: 1-2)
