KODEISSA ja työpaikoilla ovat seinäkalenterit vaihtuneet. Olemme opetelleet kirjoittamaan uudet numerot vuosilukuun. Vuoden vaihtuminen muistuttaa ajasta ja sen kulumisesta. Joku voi tuntea edellisen vuoden kuluneen nopeasti, kun taas toiselle se oli normaalia hitaampi vuosi varjoineen ja vaivoineen.
Pitkässä juoksussa ajan kuluminen saa erilaisia ulottuvuuksia. Vuosi voi olla jossain elämäntilanteessa pitkä ja loppumaton aika, kun taas toisessa elämäntilanteessa se on auttamattoman lyhyt aika.
UUDEN kalenterivuoden edessä ollaan avaamassa aina uutta lehteä. Vaikka elämän arki pysyisikin samana, niin silti mahdollisuus uuteen alkuun on tärkeä ja merkityksellinen. Uutta kohti saa käydä toivon ja rohkeuden kantamana.
Uuden vuoden alussa voi ottaa menneestä hyvän, ja katsoa sen kautta tulevaan. Menneellä on oma merkityksensä, mutta tulevaan kuuluva on ajankohtaista ja siihen pystyy vaikuttamaan.
TAMMIKUUN alussa emme suinkaan tiedä kaikkea mitä alkanut vuosi tuo tullessaan aivan kuten emme tienneet vuosi sitten, mitä jo päättynyt vuosi toisi tullessaan. Tämäkin on armollista. Elämä tuottaa omaa kudostaan kangaspuihinsa, eikä jälki aina ole sileää ja suoraa.
Toisaalta voi myös olla niin, että jotkin kudokset tuntuvat hyviltä ja sopivilta vuoden päästä. Tämän vuoden osalta erityisenä toiveena nousee huokaus rauhan ja sovinnon puolesta.
TULEVAN edessä, kuten koko elämän edessä on oltava nöyrällä mielellä. Se voi olla myös tilan antamista Jumalalle ja hänen äänelleen. Alkavan vuoden edessäkin profeetta Miikan sana on ajankohtainen. ”Osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen Jumalaasi kuunnellen.”
