PITKIN syksyä oli tehty kotinurkissa kaikenlaista pihahommaa. Kun huhkiminen lakkasi, Pekalle (nimi muutettu) nousi kuume. Sitä potiessa kului päivä jos toinenkin. Kuume ei ottanut laskeakseen. Hieman syitäkin tutkittiin, mutta ei riittävästi, Pekka muistelee.
Eikä kuume laskenut. Kun lämpö hilautui 41 asteeseen, olo heikkeni. Pekka kutsui ambulanssin. Hän pyysi ottamaan erinäisiä verikokeita, myös hiv-testin. Edellisestä testauksesta kun oli jo aikaa eikä uutta ollut otettu kuumeilun aikana.
Monenlaisia testejä siis tehtiin. Vain yhden tulos oli poikkeava.
ENSIMMÄISEN kerran Pekalta otettiin hiv-testi vuonna 1992 virustartunnalle tunnusomaisten oireiden perusteella. Sittemmin hän on käynyt testeissä toistuvasti.
”Virusta oli tuttavapiirissäni. Minulle jäi tapa käydä testeissä säännöllisesti ja vapaaehtoisesti.”
Hän halusi tarkistuttaa itsensä tartunnan varalta siksikin, että hän on hi-viruksen leviämisen riskiryhmään kuuluva seksuaalivähemmistön edustaja, jolla oli parisuhteiden lisäksi satunnaisia, suojaamattomia seksisuhteita.
Pekan hiv-tartunta todettiin vuonna 2007. Tartunta oli testin virusmäärien perusteella tuore. Lääkitys aloitettiin heti ja se puri. Korkea virustaso alkoi alenemaan.
Lääkityksen aloittamisen aikoihin Pekka kävi töissä Pirkkalassa myynnin tehtävissä. Töihin palaaminen oli hieman hankalaa, koska ensimmäiset lääkeyhdistelmät aiheuttivat vatsaoireita.
”Vähän aikaa kesti se hakeminen, että löytyi lääkitys, joka sopii minulle.”
Välittömästi tartunnan toteamisen jälkeen lääkärikontrollit olivat kerran kuukaudessa ja niiden lomittaminen työelämän kanssa oli ajoittaista taiteilua. Sitten vastaanotolla käynnit harvenivat kahden kuukauden välein tapahtuviksi.
”Nyt tapaan lääkärin ja käyn verikokeissa kahdesti vuodessa.”
Alkuvaiheessa Pekka otti hiv-lääkkeitä aamuin illoin. Nyt hän hoitaa itseään niin, että ottaa aamuisin kolme tablettia. Pekka on tyytyväinen lääkitykseensä.
”Se ei aiheuta mitään sivuoireita, mutta on erittäin tehokas.”
Nykyiset hiv-lääkkeet madaltavat tartunnansaaneen virustasot niin, että hän ei voi tartuttaa ketään. Oikein hoidettuna tartunta ei todennäköisesti lyhennä elinikää. Pekankaan lääkitys ei vaikuta arkielämään tai sen rytmiin muuten kuin että ne kolme pilleriä pitää muistaa ottaa säntillisesti.
Hiv ei ole estänyt minua elämästä elämääni niin kuin haluan.
Pekka
PEKKA ei tiedä, keneltä on tartunnan saanut, eikä hänellä ole sen suurempaa tarvettakaan saada siitä varmuutta. Pieni epäilys hänellä kuitenkin on tartuttajan henkilöllisyydestä. Hän oli ehkä se satunnainen tuttavuus, jonka Pekka tapasi kerran vuonna 2007. Kemiat kohtasivat ja hauskaa oli, mies kertoo.
”Voi olla, että hän ei itsekään tiennyt olevansa hiv-positiivinen.”
Siksi Pekka kehottaakin seksuaalisesti aktiivisia tarkistuttamaan hiv-statuksensa, vaikka tuntuisikin, että ehkä tartuntaa ei ole. Toisilla virus aiheuttaa nopeastikin tyypillisiä oireita, kun taas joillakin taudinaiheuttaja voi olla pidempäänkin oireeton, jolloin tartuntaa ei osata epäillä.
KUN kuumeilu alkoi, Pekan elämässä oli nupullaan oleva ihmissuhde. Se ei kaatunut positiiviseen testitulokseen.
Pekka tietää kaveripiiristään tapauksia, joissa on käynyt toisin. Kun viruksen kantaja on kertonut kumppaniehdokkaalle tartunnastaan, molemminpuoliseksi tulkittu kiinnostus on surkastunut yksipuoliseksi. Silti Pekka rohkaisee läheisiä ihmissuhteita muodostavia avoimuuteen.
”Ensin kannattaa katsoa kaveri ja jos on aineksia pitempiaikaiseenkin suhteeseen, on parempi toki kertoa. Monissa tapauksissa kertominen ei ole estänyt suhdetta kehittymästä.”
Niin kävi Pekallekin ja hänen orastavalle parisuhteelleen. Se johti nykyiseen avioliittoon. Pekan puolisolla ei ole tartuntaa.
PUOLISON lisäksi vain muutamat henkilöt, joilla on virus, tietävät Pekan hivistä. Muille hän ei ole terveydentilastaan näiltä osin sanonut. Esimerkiksi Pekan nyt jo edesmenneet vanhemmat eivät koskaan tulleet tietämään poikansa tartunnasta.
”Vanhempani olivat tartuntani ilmetessä iäkkäitä. En halunnut heitä kuormittaa enää sillä tiedolla.”
Vaikka hiv on muuttunut varmasta kuolemantuomiosta krooniseksi sairaudeksi tehokkaiden lääkkeiden ansiosta, tartunnasta kertominen ei ennakkoluulojen takia ole helppoa. Pekka sanoo, että ihmismieli ei ole pysynyt nopean lääketieteellisen kehityksen mukana.
”Ikäluokkani ja vanhemmat muistavat hi-virusta koskevat kohuotsikot 1980-ja 1990-luvuilta. Osa ei edelleenkään ota uskoakseen, että hiv ei enää tartu ja että voi elää elämäänsä, hankkia lapsia ynnä muuta.”
Hänkään ei ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa laajemmalti aiheesta siksikään, koska hänen elämässään ei ole tilanteita, joissa tartunnankantajan pitäisi viruksestaan kertoa. Hän elää vakaassa parisuhteessa eikä hän ole tartuttava.
”Muutama muukin sairaus minulla on, mutta en niistäkään juuri puhu. Sitten kun olen siinä iässä, että ei puhuta mistään muusta kuin vain sairauksista, niin sitten ehkä kerron hivistäkin”, viisikymppistä Pekkaa naurattaa.
ON AJANJAKSOJA, jolloin viruksen kantajalla herää tarve puhua mitä moninaisimmista kysymyksistä. Näin eritoten silloin, kun tieto tartunnasta on uusi. Silloin kannattaa tulla vertaistuen piiriin, Pekka kehottaa.
”Jos testi napsahtaa ja hiv löytyy, ei kannata jäädä miettimään tilannetta yksin.”
Pari vuotta tartunnan toteamisen jälkeen Pekkakin hakeutui vertaistuen piiriin, Positiiviset -yhdistyksen toimintaan. Mitään muutakaan hän ei ole terveydentilansa vuoksi jättänyt tekemättä, vaan hän on tehnyt kaikkea sitä, mitä on aina halunnut.
”Olen varustettu aika hyvällä itsetunnolla. Hiv ei ole estänyt minua elämästä elämääni niin kuin haluan.”
NIITÄ, jotka eivät voi enää tehdä samaa, Pekka aikoo ajatella huomenna torstaina, maailman aids-päivänä. Pääkaupunkiseudulla nykyisin asuva Pekka osallistuu Helsingissä Kallion kirkossa pidettävään tilaisuuteen, jossa muistellaan aidsiin kuolleita.
Viime vuonna hiv-testien määrä väheni Pirkanmaalla neljänneksen
Kaikki hiv-posiitiviset eivät edelleenkään tiedä tartunnastaan. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava ylilääkäri Jaana Syrjänen arvioi, että tartunnastaan tietämättömiä pirkanmaalaisia on kolmisenkymmentä.
Luku perustuu tietoon, että Suomessa 85-90 % tartunnan saaneista tietää kantavansa virusta.
Osasyy tietämättömyyteen saattaa piillä viime vuosissa. On mahdollista, että koronavuosina on jäänyt hiv-tartuntoja löytymättä siksi, että koronavuodet ovat heikentäneet monien tautien diagnostiikkaa.
”Kaikissa infektio-oireissa on ainoastaan muistettu korona, jota on mittavasti testattu”, Syrjänen kommentoi.
Alkuvaiheessa hiv-tartunnassa voi olla ylähengitystieoireita ja kuumetta. Viime vuosien aikana kyseiset oireet ovat olleet koronatestin peruste, myös ilman lääkärin lähetettä. Lääkäriin on ollut vaikea korona-aikana päästä, jolloin lääkäri ei ole määrännyt esitietojen perusteella hiv-testiäkään.
”Meillä saattaa olla myös tässä taudissa niin sanottua hoitovelkaa”, Syrjänen arvelee.
KORONAN aiheuttama hoitovelan mahdollisuus näkyy myös hiv-testien määrissä. Ennen koronan alkua vuonna 2019 tehtiin lähes 15000 hiv-testiä Pirkanmaalla. Näistä äitiysneuvolassa tehtyjä testejä oli vajaa 5000.
”Hiv-testiähän tarjotaan kaikille raskaana oleville, ja lähes kaikki raskaana olevat myös testin haluavat”, Syrjänen kertoo.
Vuonna 2021 tehtiin yhteensä 12500 hiv-testiä, joista äitiysneuvolan testejä suurin piirtein sama määrä kuin edellisenäkin vuonna. Vuonna 2021 muista syistä kuin raskauden takia tehdyt testit vähenivät neljänneksen. Se on Syrjäsen mielestä varsin paljon.
”Nyt onneksi tänä vuonna testimäärissä on nähtävissä noin kymmenen prosentin nousu verrattuna viime vuoteen.”
Hiv-testi on ainoa tapa löytää hiv-infektio varhaisessa vaiheessa.
HIV-POSITIIVISIA asuu lähes jokaisessa kunnassa Pirkanmaan alueella ja hoidon piirissä heitä on noin 230.
Lähes kaikilla on lääkehoito ja heillä virukset ovat olleet pitkään niin sanotusti mittaamattomissa. Käytännössä se tarkoittaa, että virus ei tartu heistä kehenkään, selventää Syrjänen.
Asenteetkin ovat ylilääkärin mielestä parantuneet.
”On ilahduttavaa, että esimerkiksi Suomessa nuoremmat potilaat ja ylipäätään nuorempi väestö osaa suhtautua tautiin yhtenä muiden tautien joukossa.”
