VIIME viikolla lehdessä oli uutinen, jossa kerrottiin, kuinka tyttö joutui väistämään mahdollisesti mustaa bemaria edeltävänä torstaina noin kello 20 aikoihin ojaan Rantaniityntiellä ja pyydettiin silminnäkijöitä tapahtuneelle.
Minulla kun sattuu olemaan tummanharmaa bemari, niin kerron, mitä itse näin vähän aikaisemmin kyseisenä päivänä.
TULIN työmatkalta kotiin kello 16.50. Vähän ennen kuin olin kääntymässä Rantaniityntieltä Talvitielle, tulee noin 11-vuotias tyttö vastaan väärää puolta ajorataa, lähes keskellä tietä (Rantaniityntie on hiekkatie, vaikea ajaa ihan reunassa pienillä renkailla). Tyttö ajaa sähköpotkulaudalla tuijottaen kännykkäänsä, ilman kypärää ja yrittää ohjata toisella kädellä.
Samassa kun tyttö huomaa minut hän alkaa väistämään oikealle puolelle ajorataa ja kaatuu keskelle tietä minun eteen noin 30 metrin päässä. Minulla on vauhti enää noin 10 kilometriä tunnissa.
Toivottavasti skuuttityttö otti asiasta opikseen ja käyttää jatkossa kypärää.
Ajan Talvitien risteykseen, avaan ikkunan hänen vierellään ja kysyn, sattuiko. Hän vastaa, että ei, joten ajan kotipihaan. Olisi pitänyt vielä jäädä katsomaan kun keräili tavaroitaan, että kaikki oikeasti kunnossa.
SOITIN tietysti poliisille asiasta, kun näin kirjoituksen lehdessä, koska ajattelin, että asiaa koskee minua. Ei kuulemma sopinut tuntomerkit eikä tapahtuma.
Sama tyttö seuraavana päivänä kahden kaverinsa kanssa samaisella tiellä tienreunassa katselivat syyttävän näköisesti minun päälle ohi ajaessani.
TÄMÄ näin yleisestikin Rantaniityntien liikennöinnistä: aika usein joku tulee vastaan keskellä tietä ilman aikomustakaan väistää. Onneksi itse ajan kyseisellä tiellä hiljaa, ettei vastaavia tilanteita tule.
Toivottavasti skuuttityttö otti asiasta opikseen ja käyttää jatkossa kypärää sekä käyttää kännykkää vain silloin, kun ei aja.
Tummanharmaa bemarikuski
