SUOMALAINEN kunnallishallinto vahvoine itsehallintoineen on muovautunut runsaan 150 viime vuoden aikana toimintavarmaksi apparaatiksi, jonka varaan yhteiskuntamme on oppinut turvautumaan pahimman luokan kriiseissäkin. Suomen Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka sanoo, että kunnilla jälleen kerran vastuullinen rooli, kun ne ottavat koppia kunnan ja hyvinvointialueen rajapinnassa olevista tehtävistä, jotka eivät sitten olekaan ensi vuoden alusta lukien uutukaisten hyvinvointialueiden työsarkaa. Ikola-Norrbackan mielestä tulevaisuus näyttää, löytävätkö kaikki 309 nykyistä kuntaamme elinvoimansa lähteet.
Maassamme on tällä hetkellä 309 kuntaa, joista 293 kuntaa on Manner-Suomessa ja 16 kuntaa Ahvenanmaalla. Kaupunki-titteliä käyttää 108 kuntaa, ja kunta-nimikettä 201 kuntaa.
Realismia on, että kuntien pudotuspeliäkin tulemme varmasti näkemään.
Suomen Kuntajohtajat ry:n ohjaksissa on päijäthämäläisen runsaan 8 000 asukkaan Asikkalan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka. Hän uskoo vahvasti uudenlaisiin kuntiin, joita valtakunnassamme kutsutaan nyt elinvoimakunniksi. Ikola-Norrbacka muistuttaa, että kunnilla on suuri yhteiskuntavastuu hyvinvointialueiden toiminnan alkumetreillä, kun kunnat poimivat hoteisiinsa tehtäviä, jotka eivät kuulukaan hyvinvointialueiden työsarkaan.
– Kukaan ei vielä tiedä tarkasti hyvinvointipalveluiden rajapinnassa olevia asioita, jotka voivat jäädä kunnille tai päätyä hyvinvointialueille.
Ikola-Norrbacka teroittaa, että kunnat ovat oppineet toimimaan pitkän historiansa aikana vastuullisesti, ja kaiken kukkuraksi kunnat ovat erittäin muuntautumiskykyisiä. Tuorein esimerkki on kuntien koppi koronarokotusten toteuttamisesta.
Elinvoimaa lukuisista lähteistä
Suomen Kuntajohtajat ry:tä luotsaava Rinna Ikola-Norrbacka herättelee kansakuntaa tunnistamaan, että maamme kaikki 309 kuntaa ovat uniikkeja. Kuntien omintakeisuus merkitsee sitä, ettei yhteiskunnassamme voi olla vain yhtä mallia tai kaavaa, joiden mukaan kunnat toimivat.
Ikola-Norrbacka sanoo, että kuntien olemassaolon oikeutus perustuu niiden elinvoimaan. Samaan hengen vetoon hän korostaa, että kunnilla voi olla hyvin moni-ilmeiset elinvoiman lähteet. Elinvoima ei esimerkiksi pulppua vain työpaikkaomavaraisuudesta.
– Liitän kunnan elinvoimaisuuteen kiinteästi ajatuksen, että elinvoimaisessa kunnassa on hyvä olla. Hyvä olo kumpuaa puolestaan eri toimijoiden antamista panoksista. Elinvoima kertyy kunnassa eri toimijoiden yhdessä tekemisestä.
Ikola-Norrbackan mukaan Asikkala on tyypillinen kunta, jonka työpaikkaomavaraisuus on pieni. Silti maalaiskunta on elinvoimainen. Asikkala onkin jo pitkän aikaa satsannut asumiseen ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksiin.
– Kunnat etsivätkin nyt viimeistään vahvuuksiaan ja elinvoiman lähteitä. Tämä selvittämistyö on tehtävä paikallisesti, koska paras asiantuntemus on aina omassa kunnassa.
Ikola-Norrbacka on realisti, ja hän arvioi, että lähivuodet osoittavat, miten kunnat klaaraavat tulevaisuutensa, miten ne kestävät ja mukautuvat muutoksiin ja miten ne asemoivat itsensä tehtäviinsä ja vastuihinsa.
– Uskon, että tulevaisuuden ja pärjäämisen avaimet ovat jokaisella kunnalla omissa käsissään. En lähde soittamaan ennakkoon kuolinkelloja yhdellekään kunnalle, enkä ryhdy maalaamaan synkkää tulevaisuutta millekään kunnalle. Kunnilla on nyt näytön paikka. Olemassaolon oikeutus voi löytyä yllättävistäkin paikallisista voimavaroista. Kun kunta on hyvässä hapessa, se toimii asukkaidensa parhaaksi. Toiminnan ja tekemisen tehostaminen on silti varmasti realismia.
– Jos jossakin kunnassa ollaan valmiiksi kielteisissä tunnelmissa, negatiivisyys varmasti koituu sellaisen kunnan kohtaloksi.
Ikola-Norrbacka pitää täysin luontevana, että kunnat kilpailevat keskenään. Kaiken kukkuraksi kisailu on hänen mielestään hyvä kannustaja ja sparraaja. Terve kilpailu vie asioita eteenpäin.
– Realismia on, että kuntien pudotuspeliäkin tulemme varmasti näkemään.
Ikola-Norrbacka huomauttaa, että kunnilla on paljon niin annettavaa, kun opittavaakin toisiltaan.
– Peruslähtökohta on, ettei yksikään kunta pysy pinnalla, jollei siellä tehdä kovasti ja määrätietoista työtä.
– Jos kunnassa on hanskat tiskissä, kaikki on mennyttä.
Työ antoisaa ja kiinnostavaa
Onko kaupunkien ja kuntien johtaminen uudenlaisissa kunnissa yhtä houkuttelevaa kuin nykymuotoisissa kunnissa? Tämä kysymys on juuri nyt kuntajohtajien maailmassa akuutti.
Rinna Ikola-Norrbacka sanoo, että uudenlaisissa kunnissa on paljon tehtävää, ja kunnat voivat niin halutessaan erikoistua valittuihin kärkiin.
– Muutos koskettaa varmasti eniten sellaisia kaupungin- tai kunnanjohtajia, joilla on vahva sote-tausta, ja joilla on ollut palava mielenkiinto sote-sektorin edistämiseen.
Ikola-Norrbacka korostaa, että kuntajohtajan työn ydintä on edunvalvonta, ja sitä riittää myös tulevaisuudessa.
– Jokapäiväisessä elämässä minä kuten monet muut kollegani käyttävät paljon aikaa erilaisiin valmistelutöihin. Kuntiin tulee jatkuvasti pyyntöjä erilaisista selvityksistä ja niin edelleen.
Ikola-Norrbackan mukaan kuntajohtajat ovat paljon vartijoina myös erilaisissa yhdyspinnoissa, joissa toimitaan tiedon välittäjinä. Näitä ovat muun muassa uutukaiset hyvinvointialueet ja perinteiset maakuntien liitot sekä valtion eri toimielimet kuten Ely-keskukset.
Ikola-Norrbacka antaa mielellään Asikkalan sote-sektorin hyvinvointialueelle. Hän sanoo ymmärtävänsä vastaavasti niitä kollegojaan, eritoten suurten kaupunkien johtajia, joilla sote-rahat ja -tehtävät ovat perinteisesti olleet merkittäviä voimavaroja. Nyt niiden tilalla saattaa olla tyhjyyden tunnetta.
– Sote- ja pelastustoimen uudistuksesta ei tullut sen vihdoin toteutuessa täydellistä, mutta tärkeintä on, että jäätävän pitkä epätietoisuuden ja epävarmuuden aika on poissa. Hyvinvointialueiden valuvikoja pystytään korjaamaan. Mutta kunnissa ei ole enää tuskaa, että taas lausutaan, ja taas odotetaan ja valmistaudutaan. Selvyys on tervetullutta!
Nyt keskitytään ja tehdään
Kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka kertoo, että moni kuntajohtaja on tuntenut työpaineessaan riittämättömyyden tunnetta. Kuntakentän haasteet ja ongelmat ovat näyttäytyneet joskus kovinkin epämääräisinä möykkyinä.
– Kunnan arkeen vaikuttavat lähes kaikki ulkopuoliset asiat, kuten koronapandemia ja Ukrainan sota energia- ja ruokapulmineen. Kunnat ovat varmasti olleet jo pidemmän aikaa jonkinlaisessa murroksessa, mutta tällä kertaa ne ovat konkreettisesti tienristeyksessä, jossa on oikeasti valittava suunta.
– Nyt jokaisessa kunnassa on sanoitettava iso kuva siitä, mitä kuntatyö on nimenomaan meidän omassa kunnassamme. Samalla linjataan ja valitaan sellaiset pääasiat, mihin juuri meidän kunnassamme keskitytään.
Ikola-Norrbacka palauttaa jalat tukevasti maahan muistuttaen, etteivät sadat kuntien perustehtävät ole kadonneet yhtään minnekään.
– Lisäksi poikkeusaika, huoltovarmuus, kestävä kehitys, työperäinen maahanmuutto, väestöennusteet ja ilmastonmuutos ja -ahdistus sävyttävät kaikkea tekemistä kunnissamme.
Ikola-Norrbacka muistuttaa, että kunnat saavat hyvin merkittävän täysin uuden tehtävän eli työllisyyden hoidon.
Raha ja talous ovat aina läsnä. Ikola-Norrbackan mukaan kunnissa eletään jännittävissä ja odottavissa tunnelmissa, kun niissä katsotaan, mihin niiden verotulot riittävät ja millaisiksi niiden valtionosuudet muodostuvat. Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien verotuloja siirretään valtiolle hyvinvointialueiden toiminnan rahoittamiseksi. Ansiotuloveroja siirretään noin 13,6 miljardia euroa ja yhteisöveroja noin 0,9 miljardia euroa vuoden 2023 tasossa arvioituna.
Kuntalaiset hahmottavat tulevaisuudessa
31. joulukuuta 2022 ja 1.1.2023 ovat hallinnollisesti merkittäviä päivämääriä. Kunnat heittävät hyvästit sote-palveluille, ja hyvinvointialueet ovat sote- ja pelastustoimen järjestämisvastuussa.
Rinna Ikola-Norrbacka pelkää pahoin, etteivät kovin monenkaan kunnan asukkaat ole vielä hahmottaneet konkreettisesti muutoksen ja uudistuksen syvintä olemusta.
– Tärkeintähän on tietää, minne mennä, kun terveydessä on ongelmia.
Ikola-Norrbacka on varma siitä, että kunkin kunnat asukkaat säilyttävät kuntaidentiteettinsä.
– En jaksa uskoa, että ihmiset alkavat kutsua itseään jonkin hyvinvointialueen mukaan.
Ikola-Norrbacka sanoo, että kunnissa tekemisellä on tavallisesti kasvot. Hyvinvointialueet ovat niin valtavia järkäleitä, ettei niille muodostu tunnistettavia kasvoja.
