Mikä: Momentun 1900 -musikaalin kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä.
Ketä: Käsikirjoitus Heikki Salo ja Sirkku Peltola, ohjaus Sirkku Peltola. Sävellys Eeva Kontu, laululyriikat Heikki Salo. Rooleissa muiden muassa: Saska Pulkkinen, Emilia Keskivinkka, Martti Suosalo, Jussi-Pekka Parviainen, Janne Kallioniemi, Pihla Pohjolainen, Pauliina Saarinen, Hiski Vihertörmä, Juha-Matti Koskela, Aimo Räsänen, Petra Karjalainen.
Koreografia Petri Kauppinen, lavastussuunnittelu Hannu Lindholm.
Pähkinänkuoressa: Suomalaisen sivistyneistön kärkinimet Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Ellen Thesleff, Eliel Saarinen ja kumppanit ovat saaneet toimekseen suunnitella Suomen näyttelyosaston Pariisin maailmannäyttelyyn 1900.
Eletään kohotettuja kansakunnan heräämisen aikoja – ainakin taiteilijoiden mielissä. Suomi kuuluu yhä Venäjän keisarikuntaan. Sen sananvaltaa käyttävä ruhtinas Tenishev näkee punaista, kun suomalaistaiteilijat pyrkivät tekemään osastosta näyttelyn helmen ja piilottamaan maalauksiin Venäjää pilkkaavia piiloviestejä. Suomi on vain Venäjän maakunta, Tenishev muistuttaa.
Osastoa saapuu nikkaroimaan suomalaistyöläisten porukka. Syttyy romanssi yli luokkarajojen. Osoittautuu, että kuilu sivistyneistön korkeaotsaisten aatteiden ja työläisten nälkämaailman välillä on suuri. Ovatko siinä jo nähtävissä ainekset, jotka johtivat kansalaissotaan 18 vuotta myöhemmin?
Arvio: TTT:n Momentum -musikaali pureutuu Suomen kansan syvimpään olemukseen vuonna 1900. Millä eväin venäläisestä maakunnasta syntyi oikea itsenäinen maa ja sille oma kansa?
Myös vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus pääsee tarinaan. Sanottiinhan silloin Suomen syntyneen uudelleen, kun noustiin Ruotsin varjosta ja ryhti suoreni kertaheitolla. Vuonna 1900 varjona oli Venäjä. Historia määrittää eloamme jatkuvasti.
Momentum 1900 -musikaalin ote on nykypäivää. Monet lauluosuudet räpätään.
Kansakunnan kaapin päälle nostetut taiteilijat kuvataan herkuista ja kosteista juhlista pitäviksi iloittelijoiksi, joiden Suomi-visio on kylläkin rehellinen ja aito.
Upeiden tanssien liikekieli on luokkaristiriitoja kuvaillen vahva, jopa hyökkäävä. Niistä löytyy naisenergiaa. Tasa-arvokysymykset nousevat esiin Pariisissa rilluttelevien taiteilijamiesten käytöksen kautta.
Sutjakka Elias (Saska Pulkkinen) ja tämän rakastettu Verna (Emilia Keskivinkka) ovat näytelmän nuori pari, joka kuvaa osuvasti yhteiskunnan jakautuneisuutta henkilötasolla.
Näyttämön varastaa taas kerran Martti Suosalo hersyvine rallatuksineen. Hän näyttää ottavan kontaktin yleisöön kuin tyhjää vain. Täytyy ihailla hänen kykyään pajattaa ulkoa pitkiä lorujaan herkkuruoista, kaloista ja perunalajikkeista.
Albert Edelfeltiä esittävä Janne Kallioniemi repäisee myös hauskat känniparodiat ja luimistelee taiteensa ja venäläisten rahakkaiden kosiskelujen ristiaallokossa.
TTT:n suurella lavalla tuntuu alussa olevan väkeä ja tapahtumaa yltäkyllin, samoin kuin Heikki Salon räpeissä sanoja kuulijan korvan napata. Lopussa vaikutelma on ihan eri. Näytelmä seestyy ja tanssien, musiikin ja sanojen seos kohoaa karnevaalinomaiseksi synteesiksi suomalaisuuden syvimmästä olemuksesta. Vuodesta 1918 Suomessa on puhuttu paljon, vuodesta 1900 vähemmän.
Kotiin kävellessä aivonesteet ovat liikkeellä. Se on hyvä merkki.
Toimittajan tähdet: ☆☆☆☆☆
