KUN pyhiinvaeltajat lähtivät keskiajalla hurskaille matkoilleen, saattoi tuliaisena olla hyvinkin räväköitä eroottisia pinssejä. ”Pyhiinvaelluksissa oli turisminkin makua”, kertoi suositun Rottien pyhimys -kirjan kirjoittanut Anneli Kanto lauantaina Pirkkalan ja Nokian sataa vuotta juhlistaneessa seminaarissa.
Kanto oli yhtenä alustajista pyydetty kertomaan, millaista keskiajan pirkkalalaisten elämä oli.
KANNON kirja Rottien pyhimys kertoo Hattulan Pyhän ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla. Kirjaa tehdessään hän kertoi alkaneensa kiinnittää huomiota keskiaikaisten maalausten yksityiskohtiin. Niistä hän on löytänyt viestejä ja tehnyt mielenkiintoisia päätelmiä tuon ajan arjesta, vaikka painotti, ettei mikään keskiajan asiantuntija olekaan.
”Keskiajan ihminen oli selviytyjä. Oletan, että hän oli fiksumpi kuin me, sillä tekniikan ollessa puutteellista hän joutui harjoittamaan luovaa ongelmanratkaisua joka päivä.”
”Esimerkiksi kun Jeesus ilmestyy Marialle, niin kuvassa on iso rautakärkinen lapio. Se oli tuon ajan innovaatio, joka piti saada isosti esille.”
Luova ongelmanratkaisu oli tavallisella kansalla yleensä sitä, että keksi keinot saada ruokaa syödäkseen ja pysyä elossa.
Nokian Kerholassa istuneelle juhlaseminaariväelle selvisi sanonnan ”nyt otti ohraleipä” alkujuuri.
”Rahvas söi ohraa ja parempi väki ruista. Keskiajan ihmisen pöydästä löytyi paljon puuroa, kasviksia ja juureksia. Lihaa ja kalaa savustettiin, hapatettiin ja kuivatettiin. Tuoretta lihaa sai lähinnä syksyllä. Parempi väki brassaili mausteilla, pippuri ja kaneli tunnettiin”.
Isoja teitä oli Suomessa kaksi: rantatie Turusta Viipuriin ja Hämeen Härkätie Turusta sisämaahan Hämeeseen.
”Keskimääräinen elinikä oli noin 40-50 vuotta. Aina 80-vuotiaaksi saattoi elää, mutta jopa puolet lapsista kuoli ennen kuin täytti viisi vuotta. Tämä laski keskimääräistä elinikää. Työt alkoivat kesällä päivän valjettua ja loppuivat, kun pimeni. Talvella oli aikaa levätä.”
KESKIAJAN ihminen oli Kannon mukaan kaksijakoinen. Arjessa hän oli taitava, mutta kun ei ollut oikeaa tiedettä, vallalla oli mitä ihmeellisempiä uskomuksia.
Kanto näytti kuvaa laivasta, jonka mastosta roikkuvassa köydessä on iso solmu.
”Suomalaiset olivat noidan maineessa. He myivät merenkulkijoille solmunauhoja, jotka sisälsivät tuulen. Kun tuli tyven, purjeisiin sai tuulta, kun vain avasi solmun.”
”Tuosta tulee ihan mieleen se kauppa, kun suomalaisyhtiö osti niitä radiotaajuuksia”, Kanto vertasi. Nykymaailmassa on ehkäpä omat totuutensa, joille voidaan naureskella 500 vuoden kuluttua.
”Oppineet väittelivät sujuvasti siitä, millaisia hirviöt olivat. Kun ei tiedetty, mitä muualla maailmassa oli, oletettiin siellä olevan hirviöitä. Tilanne on hieman sama kuin nykyisin ihmisten kuvitelmat siitä, minkä näköisiä avaruusoliot ovat.”
Johtopäätös keskiajalla oli, että on olemassa muun muassa koirankuonolaisia, kuusikätisiä ja yksijalkoja. Se oli varsin mielenkiintoinen otus. Oliolla oli vain yksi jalka, jossa oli valtavan suuri jalkaterä.
”Yksijalka eli aavikoilla. Kun siellä tuli liian paahteista, se saattoi kellahtaa selälleen, jolloin jalka varjosti ja viilensi sitä”, Kanto selosti.
Oppineiden väittelyssä nousi esiin myös iso kysymys siitä onko hirviö, jos sellainen tavataan, syytä käännyttää kristinuskoon.
”Johtopäätös oli, että kyllä, mikäli hirviöllä on tietoisuus.”
Eräs sivistynyt keskiajan oppinut valisti kanssa-aikalaisiaan modernisti kysymys vastaus -tyyliin. Yksi esiin nostetuista topikeista oli, pääsevätkö ilveilijät taivaaseen. Tärkeä kysymys keskiajalla.
”Eivät pääse. Ilveilijät ja soittoniekat joutuvat helvettiin, missä heille ilveillään ja heitä pilkataan ikuisesti”, Kanto siteerasi vastausta.
KESKIAJAN ihminen oli virallisten katolisten kirkonisien tekemien historiakirjoitusten ulkopuolella aika samanlainen kuin nykyistä Suomea tallaava asukki. Seksi, olut ja hyvät tarinat kiinnostivat.
Kanto heijasti seinälle kuvan pornografisista pinsseistä, joita pyhiinvaeltajat ostivat matkamuistoiksi. Malleja oli useita eikä mitään jätetty kuvaamatta.
”Saattoivat sitten esitellä kotimaassa, että katsopa mitä löysin Roomasta. Pyhiinvaelluksissa oli jopa matkailubisneksen piirteitä”, Kanto totesi.
Katolisen kirkon pyhät muinaisjäännökset, reliikit, kuvastivat osaltaan keskiajan uskomuksia. Ne olivat esimerkiksi pyhimysten väitettyjä ruumiinosia ja Raamatusta tunnettuja asioita.
”Suomeenkin tehtiin pyhiinvaellusmatkoja. Hattulan kirkkoon tultiin katsomaan puunpalasta, joka oli palanen Jeesuksen ristiä”, Anneli Kanto kertoi.
Pirkkalan ja Nokian juhlaseminaarissa kuultiin muitakin mielenkiintoisia alustuksia. Lue aiheesta myöhemmin lisää printti-Pirkkalaisesta ja pirkkalainen.fi -sivuilta.
