KOLME TÄHTEÄ: Hellyttävät aasit, hevoset, kanat, korpit, siat ja vuohet valjastetaan ihmisluonnon kuvaajiksi

Miksi jotakin ihmistä sanotaan aasiksi? Toista kuvataan kanaksi? Kolmatta siaksi? Neljättä vuoheksi? Viidennen naurua rinnastetaan hevosen hirnuntaan? Jokaisessa yhteydessä eläin on viaton, mutta rinnasteisella nimittelyllä halutaan lyödä kanssaihmistä. Näitä kysymyksiä pohdin seuratessani Eläinten vallankumous -oopperaa Suomen kansallisoopperassa. George Orwellin maailmankuulu teos taipuu puhuttelevaksi libretoksi, mutta Alexander Raskatovin sävellys kakofonisuudessaan vaatii sopeutumista.  

ELÄINTEN vallankumous -oopperan edetessä mietin, kuinka moni oopperavieras mahtaa olla täällä omalla mukavuusalueellaan.

Koko esityksen koettuani tuumin, ettei kaksi ja puoli tuntia kestänyt teos ollut irtiotto maailmanmenosta. Päinvastoin. Ooppera toi kaikin aistein vastaanotettavaksi kaaosta, jota tämänhetkinen aikamme on pullollaan. Surullisia uutisia. Ihmisraunioita. Sotaa. Hirmutekoja. Ahdistusta. Näköalattomuutta. Toivottomuutta. Elämän nureaa puolta tuuttien täydeltä.

Minulla on hyllyssäni pieni, kauniskantinen kirja. Sen sykkivän punaista pintaa koristavat silhuettimaiset eläinhahmot. Eläinten vallankumous on painettu tyylitellyillä kirjaimilla ja kullanhohtoisesti. George Orwellin maailmankuulu kestoklassikko on paketoitu hempeisiin kuoriin.

Brittiläistä Orwellia on suuresti kiittäminen siitä, että ihmiskunnalla on kirjallisena pääomanaan huikea satiiri, joka avaa kaikkina aikakausina ihmiskunnan irvokasta ja syvää rappiota.

Jokainen teoksen lukija vaikuttuu.

Pienoisromaani otetaan rivakasti esille, kun kuvataan totalitarismin edustajina kunnostautuneita ihmishirviöitä, kuten Josif Stalinia, Adolf Hitleriä, Mao Zedongia, Benito Mussolinia tai Kim II-sungia.

Johanna Rusanen (rouva Jones) ja Mika Pohjonen (herra Jones) tekevät jäätävän koskettavat roolit. Kuva: Suomen kansallisooppera

PIENOISROMAANI säilyttää vahvan asemansa maailman luetuimpien kirjojen joukossa. George Orwellin teoksesta on tehty animaatiofilmatisointi ja elokuva sekä lukuisia teatteriesityksiä.

Suomen kansallisooppera, Hollannin kansallisooppera, Wienin valtionooppera ja Teatro Massimo Palermo tilasivat Eläinten vallankumouksesta oopperan, joten kyseessä on yhteistuotanto. Ooppera sai kantaesityksensä Amsterdamissa vuoden 2023 maaliskuussa. Parhaillaan se on meidän oopperapyhättömme ohjelmistossa.

Uutukainen ooppera valmistui, ja sitä esitetään nyt maailman sekasortoisuudessa ja rauhattomuudessa. Uusi päivä voi tuoda mitä järkyttävimmän uutisen. Venäjää johtaa tsaarimaisin ottein presidentti Vladimir Putin, ja Yhdysvaltojen ohjaksissa on täysin arvaamaton sähinkäinen. Ihmisiä pöyristyttäviä valtiaita nousee sinne ja tänne kuin sieniä sateella.

Eläinten vallankumouksessa nero kirjailija herättelee ihmisiä tunnistamaan ihmissuvun surullisimpia ilmentymiä eläinten maailman kautta. Orwellin on täytynyt oivaltaa, että täysin paatuneet ihmiset saattavat reagoida, kun hirveydet kuvataan luontokappaleiden avulla.

Ihmiset näyttäytyvät karjuina, sikoina, hevosina, aaseina, vuohina, korppeina ja kanoina.

Kirjailijan suurenmoinen viisaus kiteytyy lauseeseen: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

Kaikki tiedämme, että ihmisten maailmassa tasa-arvo on kaunis unelma. Siitä saarnataan juhlapuheissa, mutta yhä useammalle se on tavoittamaton olotila. Tasa-arvottomuudessa painiskelevat muiden muassa toisinajattelit, vääräuskoiset ja eri vähemmistöt.

Alexander Raskatov ja Ian Burton ovat rakentaneet libreton, jonka voima on tykittävässä tekstissä. Englanninkielistä librettoa on helppo seurata. Sanoma säilyy kirkkaana ja väkevänä.

Raskatov on käynyt varmasti monta Jaakobin painia, kun hän on säveltänyt Eläinten vallankumousta. Kyselen itseltäni, onko musiikki kaunista. Tässä on oopperakirjallisuuden teos, jota suuri yleisö ei opi tuntemaan herkistä tai romanttisista aarioista.

Sävelet kuvaavat kaoottista maailmaa. Ne ruokkivat jännitystä ja pelkoa sekä niiden yhdessä tuottamaa vuoristoratamaista näköalattomuutta.

Miten kuvailisin roolihahmojen laulamista? Päällimmäisenä korvissani toistuvat eläimelliset äänet, ne, joita ne päästävät syvässä ahdingossa. Laulajat ovat taatusti kovilla rooliensa suhteen, koska heiltä vaadittavat äänet ovat monesti kurkkuääniä. Joku kuvailisi niitä raastinraudalla moukaroiduiksi.

Luc Joosten on onnistunut dramaturgiassa. Silmille on ruokaa näyttämön täydeltä.

Damiano Michieletto on tehnyt ohjauksen, joka jäsentää asiat ja tapahtumat helposti omaksuttaviksi paloiksi – mutta ei makupaloiksi.

Paolo Fantin on ratkaissut lavastuksen hyvän maun mukaisesti.

Kun eläinten maailmassa liikutaan, Thomas Wilhelm on ollut kiitollisen tehtävän äärellä koreografian luomisessa.

Eläinhahmot saavat sanottavansa perille Eläinten vallankumous -oopperassa. Kuva: Suomen kansallisooppera
JOHANNA Rusanen ja Mika Pohjonen jäävät rooleissaan vahvoiksi muistikuviksi.

Sopraano Rusanen rouva Jonesina on näyttämöllisesti tapaus. Vahva tulkitsija saa näkyväksi kaikki ne luonteenpiirteet, joita rouva Jones edustaa.

Sama koskee Mika Pohjosta. Hän on roolissaan suostunut paljoon.

Tässä oopperassa heitetään naamiot pois. Siinä kohdataan maailma, jota meistä kukaan ei taatusti halua eikä kaipaa.