Kolttosia ja lasten leikkejä - omenavarkaus ei ollut entisajan Killossa varkaus ollenkaan - Kolumnit

KYSELIN vanhalta killolaiselta, millaisia olivat lapsuus ja nuoruus siihen aikaan, kun nykynuorten isovanhemmat olivat kouluiässä. Elettiinkö kurissa ja nuhteessa?

Jalkapallokenttä oli toimintakeskus. Siellä höntsättiin muuten vain ja milloin tahansa. Oli turhaa tarkistella seurojen käyttövarauksia, vapaata oli. Kun mentiin kymmentä tikkua laudalla, ei tarvittu urheilukenttää. Niissä leikeissä olivat tytötkin mukana. Talvella oltiin tietysti lumisotaa.

TEHTIIN niitä kolttosiakin. Oli hyvin tavallista, että käytiin rimputtamassa ovikelloa ja sitten juostiin äkkiä pois. Syksyisin käytiin omenavarkaissa, vaikka omenoita olisi ollut omassakin pihassa. Sitä ei voinut laskea nuorisorikollisuudeksi. Se vain tarjosi jännitystä. Se ei ollut oikeaa varastamista niinkään paljon kuin pingviini on lintu.

Kuudenkymmenen vuoden takaisessa Killossa oli yhteisöllisyyttä, joka on nykyään ohentunut

Oli kansanperinnettä, jonka nykynuoret tuntevat enintään nimeltä. Pirunviulun vonguttamisesta lähti ilkeä ääni, ja uhreiksi joutuneilta naapureilta paloi hermo. Pojat saattoivat lukita tytöt hakasen taakse leikkimökkiin. Siitä he saivat palkinnokseen tyttöraivon, jonka tuottamaa nautintoa vanhempien mahdollinen paheksunta ei lainkaan hälventänyt.

Kivana jekkuna voi pitää sitä, että solmittiin lompakko siiman päähän ja pudotettiin se keskelle tietä. Kun joku kulkija oli noukkimassa sitä, ojan puolelta nykäistiin.

Vaarallisempaa perinnettä oli se, että talvella otettiin bussin takapuskurista ilmaista kyytiä. Mopoja viriteltiin, ja kyllähän niistä irtosi ääntä suviyöhön.

POSTILAATIKKOJEN räjäyttäminen ei kuulunut uudenvuodenperinteisiin. Syynä oli ennen muuta se, ettei ollut postilaatikoita. Lehdet ja kirjeet tuotiin sisälle taloon. Vähintään huonon huumorin puolelle menivät ne kolttoset, että mentiin vieraaseen pihaan, irrotettiin pyörästä ketjut tai päästettiin renkaista ilmat. Tämä ei ollut aivan tavallista, mutta sellaistakin tapahtui.

Silmittömästä rikkomisesta ei kerrota. Killon talojen isät olivat kaikki Valmetilla työssä. Jos mentiin tietyn rajan yli, syylliset otettiin kiinni ja pidettiin huolta siitä, että temput eivät toistuneet.

Jotain selittää sekin, että kuudenkymmenen vuoden takaisessa Killossa oli yhteisöllisyyttä, joka on nykyään ohentunut. Ilkivalta kertoo aina ulkopuolisuudesta. Ihminen ei riko tahallaan sellaista, jonka hän tuntee omiensa kaltaisten omaksi.