ENSIMMÄISEN aluevaltuustokauden loppumetreillä hyvinvointialueellamme riittää ongelmia ratkottaviksi. Erityisesti perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden tilanne on huolestuttava. Mielenterveyspalveluissa pahoja ongelmia on myös psykiatrisen erikoissairaanhoidon puolella.
Surullisinta on, että eniten ongelmia on haavoittuvimmassa asemassa olevien palveluissa, kuten lastensuojelussa, mielenterveyspalveluissa sekä vanhus- ja vammaispalveluissa. Lastensuojelun työntekijöillä on liikaa asiakkaita, vanhukset odottavat jatkohoitopaikkaa sairaaloiden vuodeosastoilla, vammaispalveluiden saatavuus takkuaa ja mielenterveyspalveluihin pitää jonottaa kohtuuttoman pitkään.
Lastensuojelu tarvitsee kipeästi lisää henkilöstöresursseja, ja mielenterveydeltään järkkyneet tarvitsevat lisää nopeasti ja helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluja. Kevyempien mielenterveyspalveluiden lisäksi tarvitaan riittävästi ympärivuorokautisen psykiatrisen hoidon yksiköitä pidempään ja vakavammin sairastaville. Psykiatristen sairaaloiden alasajojen seurauksena esimerkiksi monet kroonikkopotilaat ovat jääneet täysin heitteille.
Myöskään vanhusten ja vammaisten asumisen järjestämisessä emme voi laskea liikaa kotihoitokäyntien ja yhteisöllisen asumisen varaan, vaan laadukkaita ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja on oltava tarjolla niitä tarvitseville. Perhehoitoa ja omaishoitoa tulisi tukea nykyistä enemmän ihmisläheisinä ja kustannustehokkaina hoivamuotoina.
Laadukkaat ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan ydintä. Niihin ei pidä kohdistaa lyhytnäköisiä säästöjä, vaan hyvinvointialueiden pitää vaatia valtiolta lisärahoitusta.
Yhteiskunnassamme on monia muita toimintoja ja kustannuksia, joista voi säästää kivuttomammin – esimerkkinä vaikkapa ympäristölle haitalliset yritystuet, joita maksetaan yhä miljardeja euroja vuosittain. Hyvinvointialueen sisällä kustannuksia voidaan hillitä muun muassa panostamalla ennaltaehkäisyyn, parantamalla hankintaosaamista ja kiinteistöjen energiatehokkuutta, tehostamalla logistiikkaa ja organisoimalla työt paremmin.
Suomessa puhutaan paljon sote-kustannusten hallitsemattomasta kasvusta ja sote-kriisistä, vaikka Suomi käyttää muita Pohjoismaita vähemmän rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon suhteutettuna väkilukuun ja bruttokansantuotteeseen.
Valitettavasti aluevaltuuston enemmistöllä ei ole riittänyt rohkeutta tehdä panostuksia, jotka pitkällä aikavälillä toisivat myös säästöjä. Huhtikuun aluevaaleissa pirkanmaalaisilla on mahdollisuus muuttaa suuntaa ja varmistaa, että tuleva aluevaltuusto tekee empaattisempia ja kauaskatseisempia päätöksiä.
Tiina Wesslin
Yhteiskuntatieteiden maisteri, viestintäasiantuntija, aluevaltuutettu (vihr.)
