KUTSUTAAN me vanhuksia ikääntyneiksi tai ikäihmisiksi, niin tosiasia on se, että iso osa vanhuksistamme kärsii yksinäisyydestä.
Vanhukset asuvat usein yhden hengen talouksissa ja kaikilla ei ole läheisiä tai sukulaisia lähellä tässä hyvin yksilökeskeisessä maailmassa. Ikääntyvät tarvitsevat erilaisia palveluita, monimuotoisempaa asumista ja ennen kaikkea yhteisöllisempää asumista ja toimintaa.
Pirkanmaan hyvinvointialueen talouspaineet ovat kovat ja aina tiukempaa tulee, kun sekä yli 65-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa joka vuosi seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Vanhuksien palveluita pitää tarkastella tarvelähtöisesti ja miettiä asioita ihan uudella tavalla. Varhainen palvelujen tarpeen kartoitus ja arviointi myös asumismuodon suhteen säästää viimeisien elinvuosien kustannuksissa.
Perhehoito on Suomessa ihan lapsen kengissä, vaikka siinä olisi paljon potentiaalia. Tarvitaan kustannuslaskentaa siitä, onko edullisempaa asua esim. palvelutalossa tai perhekodissa kuin yksikseen pitkin maakuntaa ja joka paikkaan kotiin vietäviä palveluita. Tai palvelut jätetään viemättä, kun rahat loppuvat.
Ikäihmisten toimintakyvyn säilymiseen panostaminen on taloudellisesti järkevää.
Kuntoutusta, saavutettavia liikuntapalveluita ja yhteisöllisyyttä tukevaa toimintaa kannattaa tutkimusten mukaan ylläpitää ja kehittää. Pirkanmaan hyvinvointialue panostaa paljon digitalisaatioon, mutta se voi kaikessa ihanuudessaan olla ikäihmisiä syrjivää.
Mitään ihmisten viimeisten elinvuosien yhteisöllistä toimintaa ei kannata lopettaa tai siirtää etätoteutukseen, koska nykyisellään toimintaa ei ole tarpeeksi. Etänä ei voi ottaa kädestä tai taputtaa olalle. Kukaan meistä ei halua vanheta yksin yksinäisenä.
Satu Mäkelä
Kunta- ja aluevaaliehdokas, Pirkkala (vihr.)
