ADHD-DIAGNOOSIEN määrä on kasvanut merkittävästi erityisesti alakouluikäisillä pojilla. Tilastojen mukaan yli 11 prosentilla heistä on diagnosoitu ADHD, kun vuotta aiemmin osuus oli alle 9 prosenttia. Alueelliset erot ovat hälyttäviä: Pohjois-Karjalassa diagnoosi on 21,5 prosentilla alakouluikäisistä pojista, kun taas Pohjanmaalla vastaava luku on vain 7 prosenttia. Pirkanmaalla ADHD on todettu 11,6 prosentilla alakouluikäisistä pojista.
Osasyynä alueellisille eroille voi olla ylidiagnostiikka, mutta vaikutusta on nähty myös koulun kasvaneilla vaatimuksilla. Etenkin loppuvuonna syntyneet lapset voivat kohdata suuria haasteita, jos heiltä odotetaan samaa kypsyyttä ja keskittymiskykyä kuin lähes vuoden vanhemmilta luokkatovereiltaan.
Myös perheiden arjen hallinnan haasteet voivat osaltaan lisätä ADHD-oireita. Univaje, epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, liiallinen ruutuaika ja kiireinen arki saattavat pahentaa keskittymisvaikeuksia ja ylivilkkautta. Siksi ennen diagnoosin asettamista olisi tärkeää arvioida lapsen kokonaistilanne ja tarjota myös myös ei-lääkkeellisiä ratkaisuja, kuten kouluympäristön mukauttamista, opetusmenetelmien kehittämistä ja perheiden tukemista.
ADHD on todellinen ja monille lapsille merkittävästi elämää hankaloittava neuropsykiatrinen häiriö, mutta sen diagnosoinnin ja hoidon tulee perustua kokonaisvaltaiseen arvioon, ei ainoastaan oireiden listaukseen. Varhainen tuki neuvola- ja perhepalveluissa sekä esiopetuksessa voi auttaa ADHD-oireisia lapsia ja heidän perheitään löytämään keinoja arkeen, ja siten vähentää tulevaisuuden haasteiden kasautumista.
Nykyinen suuntaus, jossa ADHD-diagnoosien ja lääkityksen käyttö kasvaa, herättää kysymyksen: olemmeko tukemassa lapsia vai sopeuttamassa heitä tiukkoihin odotuksiin? On tärkeää panostaa ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, perheiden tukemiseen ja koulujen joustavuuden lisäämiseen, jotta jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen ilman tarpeettomia diagnooseja ja lääkityksiä.
Diagnoosien ja lääkehoidon sijaan tulisi panostaa monipuolisiin tukitoimiin. Toimintaterapia tarjoaa lapsille keinoja keskittyä, säädellä tunteitaan ja parantaa ryhmässä toimimisen taitoja. Lisäksi kouluarjen mukauttaminen joustavien oppimisympäristöjen, rauhallisten työskentelytilojen ja oppitunneilla liikkumisen sallimisen avulla tuetaan ADHD-oireisia lapsia selviytymään paremmin arjessa.
Koulujärjestelmän rakenteelliset muutokset, kuten pienemmät koulut ja pienemmät ryhmäkoot, voivat vähentää lasten kuormitusta ja tarjota heille yksilöllisempää tukea. Oppimisen tuen uudistuksen myötä koulut ovat velvoitettuja tarjoamaan paremmin resursoitua ja suunniteltua tukea oppilaille, mikä voi vähentää diagnosoinnin tarvetta.
Ratkaisu ADHD-diagnoosien kasvuun ei ole pelkästään lääketieteellinen, vaan vaatii laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Tämä on asia, johon äänestäjä voi vaikuttaa tulevissa kunta- ja aluevaaleissa.
Anna Moilanen
Varavaltuutettu
Varhaiskasvatuksen erityisopettaja, KM
Kunta- ja aluevaaliehdokas (vihr.) Tampere & Pirkanmaa
Marika Uusi-Illikainen
Toiminnanjohtaja, LitM
Varavaltuutettu Kangasala
Kunta- ja aluevaaliehdokas (vihr.) Kangasala & Pirkanmaa
