Monella uudella tai kunnassa pidempäänkin asuneella ei välttämättä ole sosiaalisia verkostoja. Lapsiperheiden tukiverkostot ovat saattaneet jäädä toiselle puolelle Suomea. Aikuisiällä uusien ystävyyksien solmiminen koetaan usein vaikeana.
Digitalisaation myötä elämämme pyörii yhä vahvemmin sosiaalisessa mediassa. Töitäkin tehdään entistä enemmän etänä. Some tarjoaa digitaalisia yhteisöjä, mutta ihminen tarvitsee myös konkreettisia kohtaamisia.
Yhteisöllisyyteen panostaminen on kunnan tehtävä, sillä yhteisöllisyys on hyvinvoinnin edellytys.
Yksi keino yksinäisyyden vähentämiseksi on vapaehtoistoiminta. Usein puhutaan vapaaehtoistoiminnan hyödyistä yhteiskunnalle, mutta pitäisikö puhua enemmän vapaaehtoistoiminnan vaikutuksista yksilöille? Sanotaan, että yksikään ihminen ei voi auttaa toista auttamatta itseään.
Vapaaehtoistoiminta lisää vapaaehtoisten hyvinvointia, osallisuutta ja merkityksellisyyden tunnetta. Se tekee hyvää sekä vapaaehtoiselle että vastaanottajalle ja voi olla avain yhteisöllisyyden kasvattamiseen. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa yhteisöjä, joissa voi kokea merkityksellisyyttä. Vapaaehtoisena ja vapaaehtoisten kanssa työskentelevänä olen päässyt näkemään vapaaehtoisuuden lukuisat vaikutukset hyvinvointiin.
Avustusleikkauksilla on huomattavat vaikutukset järjestöjen auttamistyöhön ja vapaaehtoistoimintaan. Myös liikunnan ja urheilun valtionrahoituksiin kohdistuu leikkauspaineita. Leikkausten keskellä kunnat joutuvat pohtimaan mahdollisuuksiaan tukea kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä, sillä kunnilla on lakisääteinen velvollisuus toimia yhteistyössä järjestöjen kanssa.
Jokainen meistä voi vahvistaa omalla toiminnallaan yhteisöllisyyttä. Wikipedia määrittelee yhteisöllisyyden seuraavasti: Yhteisöllisyys voi yleiskäsitteenä tarkoittaa ihmisten välistä yhteistyötä ja monenlaisia yhteistyön muotoja, joista kuitenkin yleensä käytetään muita termejä, esim. talkoot. Toivon, että jokainen meistä pysähtyisi pohtimaan, miten voisi osallistua näihin talkoisiin. Miten lisätä yhteisöllisyyttä ja yhteisömme hyvinvointia. Elämme äärimmäisen yksilökeskeisessä kulttuurissa, mutta tarvitsemme yhteisöjä voidaksemme hyvin.
Päivi Meduri
kuntavaaliehdokas (sd.)
Pirkkala
