Lukijalta: Oppimisoikeus ei toteudu rauhattomassa ympäristössä – Koulumummoista ja -vaareista olisi apua

Kuulevia korvia ja auttavia käsiä ei ole koskaan liikaa, kirjoittaa valtuutettu Riitta Kuismanen (kd).

Koulumummot ja -vaarit tekisivät luokasta rauhallisemman ja turvallisemman, lukija kirjoittaa. Kuvituskuva. Kuva: Sanni Harmanen
VALTAKUNNALLISTEN kouluterveyskyselyjen mukaan lapsien ja nuorten pahoinvointi on ollut jo pidempään kasvussa. Rauhattomuus ja jopa väkivaltainen käyttäytyminen vievät opettajien aikaa ja häiritsevät varsinaista opetustehtävää. Myös opettajien uupumus ja opettajapula sekä valtakunnallinen oppimistuloksien heikkeneminen on otettava vakavasti.

Koulujen oppimisympäristöön on tehty muutoksia, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon. Monet meistä olisi voinut kertoa omasta kokemuksestaan, että avoimissa oppimisympäristöissä on vaikea keskittyä. Avoin oppimisympäristö ei sovi kaikille. Lisäksi kännyköiden salliminen kouluissa on lisännyt keskittymishäiriöitä.

Inkluusio on ajatuksena kaunis mutta käytännössä vaikea toteuttaa. Siitä on monilla alueilla tullut säästökeino, sillä tuki ei ole seurannut lasta. Erilaisten oppijoiden määrä on kasvussa. Osalla on oppimisessa haasteita ja he tarvitsevat ylimääräistä, henkilökohtaista tukea. Aistiyliherkälle koulun äänimaailma voi olla ylipääsemätön haaste ja mölyinen ympäristö voi estää häntä oppimasta tai saada hänet käyttäytymään aggressiivisesti. Itseohjautuvuus ei kaikilta suju vaan osa tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta.

Opettajien aikaa menee kasvaneeseen byrokratiaan ja kasvavaan levottomuuteen eikä heidän aikansa aina riitä yksilölliseen kohtaamiseen ja tukeen. Auttaisiko ylimääräiset kädet rauhoittamaan tilannetta?

YKSI unohdettu ryhmä on erityislahjakkaat. Miten heidän oikeutensa oppia ja päästä täyteen potentiaaliinsa varmistetaan? Jos osa oppilaista ei syystä tai toisesta halua tai kykene rauhalliseen opiskeluun, niin toiminnallaan he estävät muidenkin oikeutta oppia. Suomi tarvitsee menestyäkseen myös lahjakkaita.

Moni lapsi ja nuori tarvitsee tukea elämänhallintaan ja arjessa selviytymiseen. Tämäkin sitoo opettajien aikaa ja resursseja ja on pois varsinaisesta opetustehtävästä. Koulunkäynnin ohjaajien merkitys onkin ensiarvoisen tärkeä, jotta opettajat voivat keskittyä päätehtäväänsä. Mitä vielä voitaisiin tehdä koulurauhan turvaamiseksi?

Kyse on yksinkertaisesta ja edullisesta tavasta, jolla koululuokasta voidaan tehdä rauhallisempi ja turvallisempi.

YKSI ratkaisu on vapaaehtoiset koulumummot ja -vaarit. Kyse on yksinkertaisesta ja edullisesta tavasta, jolla koululuokasta voidaan tehdä rauhallisempi ja turvallisempi. Tästä on hyviä kokemuksia muun muassa Kauniaisissa ja Seinäjoella.

Opettajien, koulunkäyntiavustajien ja muun oppimista tukevan henkilökunnan työ on korvaamatonta. Koulumummot ja -vaarit eivät vie heidän paikkaansa, mutta tuovat koululuokkaan sellaisen turvallisen vanhemman, joka on läsnä tavallisena aikuisena. Kuulevia korvia ja auttavia käsiä ei ole koskaan liikaa.

Koulumummot ja -vaarit voivat käydä kahtena tai kolmena päivänä viikossa, ehkä muutaman tunnin kerrallaan. Osallistuminen sovitaan luokanopettajan kanssa tarpeiden mukaan, vaikka pelkästään käsityötunneille tai välituntien ajaksi ylimääräisiksi silmiksi ja korviksi. On tärkeää, että koulumummo tai -vaari pysyy samana, jotta luottamussuhde lapsiin on helpompi rakentaa.

Tein tammikuussa valtuustoaloitteen koulumummoista ja -vaareista. Opettajille on mahdollistettava työrauha ja kaikille oppilaille varmistettava oikeus oppimiseen.

Riitta Kuismanen

sote-alan opettaja

valtuutettu, aluevaltuutettu (kd.)

kunta- ja aluevaaliehdokas

Pirkkala