Hoidossaoloajat ovat lyhentyneet. Voidaan puhua, että ympärivuorokautiseen hoivaan tullaan kuolemaan. Asiakkaat ovat monisairaita, ravitsemustila on huono, kaatumisia ja murtumia takana sekä turvattomuutta. Lääkitys on epätasapainossa ja liikuntakyky on huono.
Tämä yhtälö ei vaan toimi. Hoidettavuus on raskas ja mitoitusta lasketaan.
Kuinka moni Arkadianmäellä menee lounaalle kahden kilon märkävaippa polvissa roikkuen, pesemättömänä?
Vanhainkodeissa ei ole leppoisasti keinutuolissa kiikkuvia mummoja, jotka kulkevat rollaattorilla ja tarvitsevat vain vähän ohjausta. Arki on pussinostureita, pesulavetteja, geriatrisia tuoleja, saattohoitoa ja riittämättömyyden tuntoa täynnä. Kun aamuvuorosta otetaan yksi hoitaja pois, samoin iltavuorosta ja asukasmäärä on sama, jokainen ymmärtää, että työtä pitää priorisoida.
Mitä jätetään tekemättä? Kuka jää tänään sänkyyn? Kenen pesua voidaan siirtää? Kenen moraali kestää sellaista?
Hyvinvointialueet voivat tehdä myös inhimillisiä, moraalisesti oikeita päätöksiä. Meillä on mahdollisuus poiketa hallituksen 0,6 mitoituksen minimivaatimuksesta. Voiko joku hyvinvointialue näyttää mallia ja tehdä valinnan hyvän, ihmisarvoisen hoidon puolesta valitsemalla 0,6 sijaan vaikka 0,63?
Lee Jung
Super LM, liittohallituksen jäsen
lähihoitaja, ikävalmentaja,
Lempäälä
