VUOSI vanha vaipui hautaan
Vuosi vanha vaipui hautaan riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen, kiitokseen.
Oi, jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama.
– Immi Hellèn
UUSI vuosi on alkanut tuoden tullessaan niin vanhoja tuttuja asioita kuin uusia ennalta arvaamattomiakin asioita. Itse huomaan odottavani uutta alkavaa vuotta hieman pelonsekaisella jännityksellä, hieman innostuneesti odottaen. Mitä on tulossa? Hyvä että en tiedä, katsotaan, mitä tuleman pitää ja selvitellään niitä sitten, kun ne tulevat vastaan, hyvät ja huonot asiat.
Vuoden vaihteessa minulla on tapana kirjoittaa rukous, lähinnä itselleni, mutta hiljaisena rukouksena uskon sen kulkeutuvan myös eteenpäin. Tässä rukouksessani kiitän menneen vuoden aikana tapahtuneista asioista, ihmisistä, kaikesta. Tähän rukoukseen myös liitän alkavalle vuodelle pyyntöni ja toiveeni, mitä haluaisin tapahtuvan tai toteutuvan.
Lukiessani edellisen vuoden rukoukseni pyyntöjä ja toiveita, näen selvästi, mitkä niistä toteutuivat ja mitkä eivät. Näen myös aikaa taaksepäin katsoessani selkeämmin, miksi jotkut toiveeni eivät toteutuneet ja ymmärrän paremmin syyt niiden toteutumattomuuteen. Näen myös kuluneen vuoden elämäni erilailla, kun edellistä rukoustani lukiessa muistan vuoden takaisia toiveitani ja pelkojani. Ehkä kirjoittamieni rukousten avulla hahmotan elämääni paremmin ja hyväksyn paremmin ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”.
Siunattua uutta vuotta!
