KAPPALEEN tunnistaa jo ensimmäisistä soinnuista The Beatlesin klassikoksi. Mutta hetkinen, jotakin on pielessä. Äänessä eivät ole Liverpoolin liehutukat, vaikka soitto on taitavaa ja laulajan äänessä tuttuutta.
Tämähän on Kasevaa, ”Suomen Beatlesiksi” kutsutun yhtyeen musiikkia suoraan 1970-luvulta!
Kelanauhalta taltioitu äänite todellinen erikoisuus, sillä englanninkielistä kappaletta ei ole milloinkaan virallisesti levytetty. Samoista kokoelmista löytyy lukuisia muitakin Kaseva-harvinaisuuksia: treeninauhoja, keikkataltiointeja ja julkaisemattomia kappaleita niin suomeksi kuin englanniksi.
Biisien pelastustyöstä ja digitoimisesta on kiittäminen Ilkka Jutilaa, joka hääri 1970-luvun puolivälistä alkaen Kasevan yleismiehenä. Pirkkalalainen Jutila paiski äänitöitä, korjasi soittimia ja kiersi toisinaan tiskijukkana keikoilla. Ensimmäisten joukossa hän kuuli myös monet Kasevan ikivihreistä hiteistä.
Tampereen Sammonkadulla Jutila nauhoitti lukuisia Kasevan kappaleita ennen niiden virallista julkaisua. Nauhoituksissa haettiin kohdalleen äänimaailmaa. Harvinaiset nauhat päätyivät yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi Pakkalankulmalla sijaitsevan omakotitalon kellariin.
Kun Kaseva teki pitkän hiljaiselon jälkeen paluun 2000-luvun alussa, vanhoille harjoitusäänitteille tuli jälleen käyttöä.
Yhtyeen paluuhanketta työnsivät eteenpäin Ilkka Jutila ja toinen pirkkalalainen Kari Sirén. Sirén korjasi Kasevan lempääläläisellä ullakolla maanneet äänentoistolaitteet ja soittimet, ja Jutila poltti vanhoista nauhoituksista harjoituslevyjä. Eräät aikanaan harjoitteluasteelle jääneistä kappaleista päädyttiin levyttämään uudelleen.
”Kappaleet oli tehty jo aikaisemmin – minulla oli ne tuolla kantanauhoissa olemassa”, Jutila muistelee.
MUUTAMAA viikkoa myöhemmin olemme kokoontuneet yhteen Jutilan ja Kasevan basistin Jouko Järvisen kanssa. Järvinen on pitkän linjan Kaseva-soittaja, sillä hän ollut mukana yhtyeessä vuodesta 1970-luvun puolivälistä lähtien. Tarkoituksena on kuunnella asiantuntevassa seurassa lisää yhtyeen vanhoja nauhoituksia ja katsella valokuvia.
Jutila kaivaa tietokoneeltaan esiin äänitaltiointeja, jotka kuljettavat tamperelaisen rockin kultavuosiin.
”Mikä tämä biisi on”? Järvinen ihmettelee akustisen kitaran kanssa soitettua herkkää soolonumeroa.
”Me ollaan etsitty näitä tällaisia. Mikko [Jokela, Kasevan alkuperäinen kitaristi] sanoi, että niitä on olemassa mutta ei kenelläkään tallella.”
KASEVA mielletään vahvasti tamperelaiseksi yhtyeeksi, mutta tiiviit ovat sen siteet Pirkkalaankin. Niitä ovat olleet luomassa etenkin Ilkka Jutila ja Kari Sirén. Yllättävämpi on tieto siitä, että toinen pirkkalalaisista on päätynyt myös yhtyeen esiintyvään kokoonpanoon – joskin vain yhden keikan ajaksi.
Järvisen mukaan Kaseva oli suuntaamassa esiintymään Etelä-Savoon, mutta nelimiehisen yhtyeen kaksi jäsentä oli kateissa.
”Oli pakko lähteä keikalle Kangasniemelle. Sirénin Kari tuli mukaan ja oli mukana lavalla. Hän hakkasi tamburiinia ja teki kaikkia temppuja”, Järvinen muistelee hymyillen.
Tarina on kulkeutunut myös Ilkka Jutilan korviin. Hänen mukaansa paikalliset järjestäjät hieman ihmettelivät, miten yhtye oli kutistunut kolmimiehiseksi.
”Sanottiin, että joskus on vähän enemmän ja joskus vähemmän, mutta näinkin pärjätään – ja rahat saatiin”, Järvinen muistaa.
VAIKKA Kaseva keikkaili laajasti ympäri Suomea, yhtye oli tuttu näky myös pirkkalaisissa keikkapaikoissa.
”Kotikentällä oltiin”, Järvinen kuvaa.
Todisteeksi esiintymisestä Haikan lavalla Jutila kaivaa esiin valokuvan, jossa yhtye on ryhmittäytynyt Pyhäjärven rannalla sijaitsevan tanssipaikan lavalle. Otoksessa ei ole päiväystä, mutta vaatteiden perusteella ollaan vahvasti 1970-luvulla.
”Meikäläiselläkin on ollut tumma tukka”, Kaseva-basisti nauraa.
Järvinen luonnehtii Haikan lavaa ”tosi kivaksi” esiintymispaikaksi. Tilalle tunnusomainen piirre on pilari, joka jakaa lavan ikään kuin kahteen osaan.
”Mutta ei se meitä paljon häiritse”, hän tuumaa.
VIISIKYMMENTÄ vuotta perustamisensa jälkeen Kaseva elää kolmatta paluukauttaan. Haastattelua edeltävänä viikonloppuna yhtye on juhlistanut viisikymppisiään komeasti Tampere-talon suuressa salissa.
Uutta musiikkia Kaseva on julkaissut 2000-luvun puolella kuitenkin kitsaasti. Järvinen paljastaa yllättäen, että asiaan on tulossa muutos.
”Nyt me kasaamme uutta LP:tä. Viisi biisiä on tehty pohjia”, hän kertoo.
50-vuotisjuhlien kunniaksi yhtyeen on tarkoitus julkaista ensi kevään aikana tupla-albumi. Sille on määrä mahduttaa parhaita livetaltiointeja yhtyeen 50-vuotiskiertueelta ja kokonaan uusia kappaleita.
KASEVAN riveistä ovat siirtyneet taivaalliseen orkesteriin Asko Raivio ja Tapio Rauma, ja aktiivisesti keikkailevasta kokoonpanosta ovat jättäytyneet pois Mikko Jokela sekä Tapio Virtanen. Basisti Järvisen, rumpali Nils Jokelan ja kitaristi Tommi Kekonin rinnalla akustista kitaraa soittaa Matti Mikkonen.
Ensimmäisen kerran Kasevan alkuperäisjäseniin kuuluva Mikko Jokela näki muita nuoremman Mikkosen soittavan yhtyeessä kesäjuhlissa Haikan lavalla. Esitys Pirkkalassa vaikuttaa tehneen Jokelaan vahvan vaikutuksen.
”Mikko kuunteli siellä takana ja vesi tuli silmiin”, Järvinen muistaa.
Tekstissä on käytetty lähteenä Hannu Linkolan kirjaa Kaseva – Jykeen kiven lämpö.
