Adventti voi olla sanana hieman hämmentävä, mutta se tulee latinankielisestä sanasta adventus, joka tarkoittaa saapumista. Ensimmäisenä adventtina kirkossa luetaankin, kuinka Jeesus saapui Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Ihmiset levitti tielle vaatteita ja puiden oksia. Samalla ihmiset lauloivat: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” Sunnuntaina meilläkin täällä Suomessa ja ympäri maailman lauletaan tuota samankaltaista Hoosianna-virttä. Jotain suurempaa on saapumassa, jotain on tapahtumassa.
Sunnuntaina syttyy ensimmäinen adventtikynttilä tähän pimeään aikaan. Valo lisääntyy kynttelikössä, mitä lähemmäksi joulua pääsemme. Valo voittaa pimeyden. Nuo kynttilät ovat toivon, uskon, rakkauden ja rauhan kynttilöitä. Ajattelen, että näitä kynttilöitä tarvitaan tähän maailman aikaan, ei vain valon vaan sanomansa takia. Aika ennen joulua, menee monesti valmistellessa ja touhutessa. ”Olenko muistanut hoitaa kaikki asiat ennen joulua?” on varmasti ajatus, joka käy jokaisella jossain vaiheessa ajatuksessa. Toivoisin, että kaiken touhun keskellä voisimme pysähtyä miettimään, noiden kynttilöiden sanomaa ja sitä kautta, minkälainen joulu saapuu minun kotiini tänä vuonna.
Loistakoon adventin kynttilät meille lämpöä, rauhaa ja rakkautta.
