LUMISTEN puurivistöjen väliin jäi mäenrinne, joka vietti kohti viereistä Pyhäjokea.
Maisemateki arkkitehtipariskunta Simo ja Käpy Paavilaiseen vaikutuksen. He tutustuivat Pirkkalan kuntakeskukseen ja sen kupeessa sijaitsevaan rakentamattomaan tonttiin talvella 1988.
Paavilaiset edustivat yhtä kuudesta arkkitehtitoimistosta, jotka oli kutsuttu osallistumaan Pirkkalan seurakunnan arkkitehtuurikilpailuun. Seurakunta pyysi ehdotusta suunnitteilla olevasta seurakuntakeskuksestaan: uudesta kasvavan kunnan tarpeita vastaavasta kirkosta ja muista toimitiloista.
Rakennuskaavaluonnoksessa ajoyhteys keskustasta tontille kulki Ratsutilantien suunnasta peltojen poikki. Paikan päällä Paavilaiset totesivat kaavoituksen olevan nurinkurinen. Heidän visiossaan kirkko kohosi koskemattoman jokilaakson vieressä.
”Olimme mielestämme koko paikkakunnan kauneimmalla paikalla. Ajattelimme, että juuri tästä näkymästä seurakuntalaisten pitää saada nauttia kirkkoon tullessaan. Ei siihen voinut panna tietä rikkomaan sellaista pastoraalimaisemaa”, Simo Paavilainen sanoo.
Kilpailuohjelma salli kilpailijoiden esittää ympäristöä koskevia, kaavaluonnoksesta poikkeavia ratkaisuja. Ensisijaisena ajoyhteytenä pidettiin kuitenkin Ratsutilantien läheisyyteen suunniteltua Lehtokujaa.
Paavilaiset päättivät ottaa riskin.
SEURAKUNNAN monisivuinen tilaohjelma kokosi yhteen kaikelle keskeiselle toiminnalle tarvittavat tilat. Yhteenlaskettua pinta-alaa oli lähes 3000 neliömetriä.
Simo Paavilainen alkoi hahmotella maaston muotoa mukailevaa rintamaa, joka jakautui kahteen osaan.
”Lähtökohtana oli, että keskustan päähän tulisi kirkkosali ja kirkon näyttävin sivu. Muu toiminta sijoitettiin erilliseen, pitkään siipeen, jonka ensimmäisessä kerroksessa olivat toimistot ja toisessa kerhotilat.”
Rakennusten välissä olevalla portilla on taustallaan tarina.
”Jos kaavaluonnosta olisi kaikesta huolimatta haluttu noudattaa, se olisi ollut portin ansiosta mahdollista. Se on juuri kaavaillun tien linjalla. Autot olisivat voineet ajaa sen läpi parkkipaikalle, eikä ehdotustamme olisi heti hylätty”, Simo Paavilainen hymähtää.
Paavilaisten ehdotuksessa autot jäivät ylätasanteelle, keskustasta katsoen kirkon taakse näkymättömiin. Kirkolle käännyttiin Lentoasemantieltä kohdasta, josta oli suora reitti Arokujaa pitkin pysäköintialueelle.
”Tällä tavalla saatiin merkitys myös kellotapulille. Kirkkoon saavutaan sitä kohti kulkien. Korkeutensa ansiosta tapuli näkyy myös kirkon yli.”
KILPAILU käytiin salaisena. Ehdotukset toimitettiin nimimerkeillä, ja osallistujat pysyivät anonyymeinä ratkaisuvaiheeseen asti.
”Muotokielen suhteessa ehdotukset erottuvat voimakkaasti toisistaan. Palkintolautakunta on päätynyt käsitykseen, jonka mukaan uuden seurakuntakeskuksen muotokieli saisi olla varsin rauhallinen”, palkintolautakunta linjasi arkkitehtonisia näkökohtiaan arvostelupöytäkirjassa.
”Maalaiskunnan seurakunnallisia perinteitä myötäillen uudisrakennus saisi olla pikemmin ulospäin suuntautuva kuin sisäänpäin kääntynyt.”
Monet kilpailijat esittivät näkemyksiään myös liikenneratkaisuista. Erottuvin oli nimimerkin Pyhä joki ajatus siitä, että liikenne kulkisi yksinomaan Arokujaa pitkin. Palkintolautakunta piti ehdotusta tutkimisen arvoisena.
”Voimakas kannanotto jokilaakson koskemattomuuden puolesta ei täysin vastaa kilpailun järjestäjän näkemyksiä, mutta on katsottava perustelluksi”, lautakunta totesi syyskuussa 1989.
Poikkeavaa ratkaisua kompensoi pitkä lista ansioita. Rakennusosien jaon katsottiin selkeyttävän toimintoja, ja arkkitehtuuria kiiteltiin ilmeikkääksi, mutta hallituksi ja paikkaan sopivaksi.
Suunnittelutehtävä annettiin yksimielisesti Paavilaisille.
PAAVILAISET olivat vasta päässeet vauhtiin, kun Suomen talouskasvu alkoi hyytyä. Rakentaminen hiipui, monia isoja rakennushankkeita keskeytettiin tai peruttiin.
Seurakuntavaltuusto teki virallisen rakennuspäätöksen syvän laman keskellä helmikuussa 1993. Hyväksytty rakennussuunnitelma oli vaatimattomampi kuin kilpailuehdotus. Tilaohjelma supistui lähes puoleen alkuperäisestä.
Kerhosiiven yläkerrasta luovuttiin, ja toimistoille päätettiin etsiä tilaa muualta. Lasten kerhotiloja pienennettiin. Erillinen vahtimestarin asunto jätettiin pois. Kirkosta karsittiin toinen seurakuntasali.
”Hetken koko suunnitelman pääidea näytti olevan vaakalaudalla”, Simo Paavilainen sanoo.
”Kun kerhorakennus pienentyi ja lyhentyi, sen julkisivu täytyi yrittää kaikin keinoin pitää korkeana maiseman suuntaan. Riskinä oli myös se, että rakennukset olisivat olleet keskenään epätasapainossa”, Käpy Paavilainen muistaa.
”Ongelma ratkesi nipin napin. Kerhorakennuksen yläkerran konehuone ja kattoikkunat tuovat hahmolle juuri sen verran massaa, ettei se näytä mitättömältä.”
VAIKKA suuret linjat ovat arkkitehdin vastuulla, lopputuloksessa näkyy monin paikoin myös työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kädenjälki.
Seurakuntaneuvosto käsitteli kokouksissaan muun muassa tilojen kalustamista, materiaalivalintoja ja alttarin olemusta. Kirkkosalin kalusteista oli selkeä näkemys, joka poikkesi arkkitehtien tyylistä. Neuvosto halusi kaiken olevan siirreltävissä.
”Toteutus on aina yhteistyötä”, Käpy Paavilainen muotoilee.
”Kaikkiin muihin kirkkoihin olemme tehneet kiinteät alttarit, ja mielelläni olisin nähnyt sellaisen Pirkkalassakin. Kirkkosali muovataan yleensä sillä tavalla, että alttarilla on selkeä paikka. Sen vaihtaminen vaikuttaa koko tilaan. Siirreltävyys luo helposti myös epäjärjestystä, on helppo tönäistä jotain vähän vinoon”, Simo Paavilainen sanoo.
”Ehkä se on papiston haaveilua, että järjestystä joskus vaihdettaisiin. Kun tila on käytössä, mitään ei siirrelläkään.”
”Kaikkiin muihin kirkkoihin olemme tehneet kiinteät alttarit, ja mielelläni olisin nähnyt sellaisen Pirkkalassakin.”
Simo Paavilainen
TOISIIN seurakunnan ehdotuksiin oli helppo suostua. Paavilaiset pitivät ajatuksesta, että lattia olisi virolaisen ystävyysseurakunnan mailta peräisin olevaa kalkkikiveä.
”Se sopi hyvin, Viro oli silloin tapetillakin uudelleen itsenäistymisen takia.”
Yhteistyössä syntyivät myös seitsemän sivualttaria, jotka sijaitsevat tuloilma-aukkojen kohdilla. Seurakunnan taidetoimikunnan luovan ratkaisun ansiosta niiden yläpuolelle tilattiin kuvataiteilija Tuula Lehtisen taulut. Ajatuksena oli, että taide antaisi aiheita myös hartaushetkiin.
Mutta miksi pääalttarin takaseinältä puuttuu taulu, jotkut ihmettelevät.
”Halusimme korostaa sivualttareita, joille taulut istuvat paremmin. Kaarevassa takaseinässä kookas alttaritaulu olisi omiaan viemään voimaa seinän muodolta”, Simo Paavilainen selvittää.
Tarkemmin katsoessaan seinästä saattaa erottaa kuvioita.
”Pintaa elävöittää öljytasoitekäsittely, joka sai hienolla tavalla aikaan ikään kuin pilvimaiseman. Sitä vain ei enää juuri erota, koska pienet kontrastit ovat ajan myötä haalistuneet.”
ELÄMÄ jättää jälkensä, mutta hyvin huollettuna 30-vuotias kirkko on vasta käyttöikänsä alkutaipaleella.
”Periaatteessa kirkot tehdään ikuisiksi. Ne kyllä kestävät, jos niitä ylläpidetään. Julkisivumateriaaleja, ikkunoita ja ovia pitää hoitaa ja tarvittaessa uusia”, Käpy Paavilainen muistuttaa.
Pirkkalan kirkossa myös sisätilat ovat vuosien aikana saaneet uutta ilmettä. Paavilaiset arvostavat, että heidän mielipidettään on kysytty monissa asioissa.
”Kirkkosalin vieressä oleva lasten kirkko on tyypillinen esimerkki ajassa elävästä tilasta. Saimme nähdä suunnitelmia, kun sitä sisustettiin uudelleen”, Käpy Paavilainen sanoo.
”Lopputuloshan oli varsin kiva, kun kävimme sitä katsomassa”, Simo Paavilainen toteaa.
Arkkitehdit ovat päässeet kertomaan näkemyksensä myös kirkon tuolien kangasmateriaalista, joka on tarkoitus vaihtaa ensi vuoden aikana. Viimeksi heitä konsultoitiin, kun seurakunnan ensimmäinen isompi aurinkosähköjärjestelmä asennettiin Pirkkalan kirkon katolle viime vuoden alussa.
SEURAAVAN kerran Paavilaiset vierailevat Pirkkalan kirkossa juhlaviikonloppuna 16.–17. marraskuuta.
Kirkon kolmekymppisiä vietetään lauantaina erilaisen ohjelman merkeissä. Kirkko on auki aamusta iltaan, ja tarjolla on kakkukahvit. Luvassa on myös keskipäivän kahvikonsertti, näyttely kirkon historiasta ja improvisoitua ääni- ja valotaidetta, kun duo Aavakaiku ja valaisija Henrik Häggblom yhdistävät voimansa.
Viikonloppu huipentuu sunnuntaiaamun juhlamessuun, jossa Paavilaiset ovat mukana.
Pirkkalan kirkon (Arokuja 8) 30-vuotisjuhlaviikonloppu 16.–17.11. La ohjelmaa koko päivän, su juhlamessu klo 10.
