– Eri tarpeiden yhteensovittaminen on monissa kohteissa hankalaa, eikä yhdistelmä energiantuotannosta ja luonnon monimuotoisuudesta ole aina helppo. Työn aikana on kuitenkin vahvistunut ymmärrys hienosta ja uniikista pirkanmaalaisesta luonnosta, mutta myös kirkastunut tarve tuottaa puhdasta energiaa Pirkanmaan alueella, Rissanen kertoo.
Rissanen korostaa suunnittelun luonteeseen kuuluvan, ettei aloitettaessa vielä tiedetä kaikkea.
– Joten paljon on selvitetty ja opittu sekä näiden pohjalta muutettu. Saatu palaute on aidosti vaikuttanut suunnitteluun, vaikkei kaikissa kohteissa olekaan lopulta päädytty merkittäviin muutoksiin, Rissanen sanoo.
– Tämä näkyy kaavan täydennyksissä. Vaihemaakuntakaavalla tehtävät täydennykset eivät monelta osin ole pakottavia, vaan ne tuovat tietoa ja perustuvat vapaaehtoisuuteen. Tällä haetaan myös uutta näkökulmaa maakuntakaavoitukseen. Voimme katsoa tulevaisuuteen ja viedä yhdessä eteenpäin isoja kehittämisen linjoja perinteisen tiukkarajaisen ohjaamisen sijaan tai rinnalla, Rissanen teroittaa.
Puolustusvoimilla on esimerkiksi omat suoja- ja meluvyöhyketarpeensa. Rissanen toteaa, että suoja- ja meluvyöhykkeiden muutokset perustuvat Puolustusvoimien toimintaan alueella, eikä niihin sinänsä liity suurta dramatiikkaa.
– Vyöhykkeillä varmistetaan, että alueiden ympärille ei tehdä sellaista maankäyttöä, joka voisi häiriintyä toiminnasta, tai jolle voisi joissakin tapauksissa kohdentua vaaraa siitä. Näin turvataan sekä Puolustusvoimien toimintaa alueella että lähialueen asukkaiden asumisen viihtyisyyttä ja turvallisuutta, Rissanen tarkentaa.
Ruut-Maaria Rissasen mukaan muutokset liittyvät keskusta-alueiden mitoitukseen ja vähittäiskaupan suuryksikön kokoon.
– Keskustojen osalta muutos tarkoittaa, että keskusta on aina oikea paikka kaupallisille toiminnoille, eikä niissä ole tarpeen miltään osin rajoittaa kaupan pinta-alaa. Aiemmin kaupan osalta on ohjattu keskusta-alueiden keskinäistä suhdetta siten, että kaupan on ollut mahdollista esimerkiksi kaupunkiseudulla kehittyä tasapainoisesti eri osiin seutua, Rissanen avaa.
Vähittäiskaupan suuryksiköksi määritellään jatkossa yli 4000 kerrosneliömetrin kohteet, ellei toisin ohjata. Tätä pienempiä ei tulkita suuryksiköinä millään alueella. Molemmat edellä mainitut muutokset ovat suoraan laista tulevia määrityksiä, eikä niihin liity lisäsuunnittelua.
– Muutokset kuitenkin edellyttävät vaikutusten arviointia, jota on tehty osana tätä kaavatyötä, Rissanen huomauttaa.
– Olemme saaneet paljon palautetta läpi koko kaavatyön. Olemme tehneet tiivistä yhteistyötä kuntien, viranomaisten, yritysten ja yhdistysten kanssa sekä pitäneet politiikkaa ajan tasalla työn etenemisestä, Ruut-Maaria Rissanen listaa.
Vaikka teemat herättävätkin paljon tunteita ja ajatuksia, on ratkaisuissa saatu pitkien neuvottelujen ja yhteistyön avulla löydettyä sekä onnistuneita lopputuloksia että kompromisseja.
– Kohtaamiset asukkaiden kanssa ovat myös jääneet vahvasti mieleen. Keskusteluja on käyty kasvokkain, puhelimitse ja sähköpostilla, ehkä joskus jopa lehtien yleisönosastoissa. Kaikki tämä on vaikuttanut suunnitteluun, vaikkei loppuratkaisu olekaan kaikkien toiveiden mukainen, Rissanen pohtii.
Energialla merkittävä rooli
Lehkosen mukaan nykyiset maakuntakaavan turvetuotantoa ohjaavat alueet ovat jatkossa kehittämisen kohdealueita, joilla maankäyttöä ja elinkeinotoimintaa kehitetään kestävällä tavalla monimuotoiseksi.
– Tämä voi tarkoittaa turvetuotannon päätyttyä esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen vahvistamista tai uusiutuvan energian tuotantoa, Lehkonen tarkentaa.
Lehkonen kertoo, että maaseutuelinkeinojen kehittämisen kohdealueilla pyritään jatkossa edistämään myös teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämistä ja hajautetun energiatuotannon ja -siirtoverkoston kehittämistä. Taajamien elinvoimaisuuden kehittämisvyöhyke Sastamalan Pehulassa tunnistetaan jatkossa myös vetytalouden kehitysedellytysten alueena. Uusina maaseutuelinkeinojen kehittämisen alueina tullaan osoittamaan Ruoveden Ruhalan ja Vesilahden keskustan eteläpuolella sijaitsevat alueet.
Lehkonen sanoo, että yhdyskuntarakenteen alueiden, kuten taajamien sekä työpaikka- ja teollisuusalueiden osalta tullaan nykyisten tavoitteiden lisäksi jatkossa edellyttämään, että suunnittelussa ja rakentamisessa pyritään edistämään paikallista energiaomavaraisuutta. Teollisuus- ja varastoalueilla tulee lisäksi kiertotalousperiaatteen mukaisesti pyrkiä energia- ja materiaalisivuvirtojen hyödyntämiseen. Alueet voivat olla potentiaalisia myös energiayhteisöjen syntymiselle.
Tuulienergiaan liittyen nykyisten tuulivoima-aluemerkintöjen tilalle tuodaan tuulienergiatuotannon alueet, joille voidaan lähtökohtaisesti sijoittaa voimaloita kahdeksan tai enemmän nykyisen kymmenen sijaan. Lehkosen mukaan ohjattavan voimalamäärän muutos johtuu pitkälti voimaloiden koon kasvusta, eli ne tarvitsevat enemmän välimatkaa toisiinsa, jotta tuulta pystytään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.
– Tuulienergia-alueiden suunnittelussa ohjataan aiempaa vahvemmin kiinnittämään huomiota muun muassa luonto- ja ympäristöarvojen asettamiin rajoitteisiin sekä uhanalaiseen lajistoon kohdistuvien vaikutusten ehkäisemiseen. Myös yhteisvaikutusten arvioinnin tärkeys korostuu vaihemaakuntakaavan määräyksissä, Lehkonen kertoo.
– Samat kestävyyden periaatteet pätevät myös sähkö- ja kaasuverkon kehittämiseen. Sitä on toteutettava muun muassa asumisen, kulttuuriympäristöjen ja maiseman kannalta mahdollisimman vähäisin vaikutuksin, Lehkonen tarkentaa.
– Tämä kertoo siitä, että tuulienergiatuotannon mukanaan tuomat hyödyt paikallistaloudelle ja yritystoiminnan kehittämiselle on tunnistettu kunnissa hyvin. Hankkeita on käynnistetty merkittävästi sen jälkeen, kun kantaverkkoyhtiö Fingrid julkisti tiedon Kristiinankaupungin ja Nokian välisen siirtoyhteyden toteuttamisesta, mikä mahdollistaa hankkeiden liittämisen valtakunnalliseen sähkönsiirtoverkkoon, Lehkonen miettii.
Lehkonen muistuttaa, että Pirkanmaa väkirikkaana maakuntana on laajalti asutettua, joten potentiaalisia suurempia tuulienergia-alueita on vaikea löytää. Laajojen alueiden etuna useisiin pienempiin yksiköihin on, että haitalliset vaikutukset eivät hajaudu useisiin kohteisiin ja liityntäyhteyksien tarvetta voidaan vähentää. Vaikutukset ovat myös helpommin hallittavissa.
– Alueiden soveltuvuuteen vaikuttavat suoraan myös muun muassa luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät vyöhykkeet ja ekologiset yhteydet, jotka halutaan turvata maakuntatasolla pirstoutumattomina. Koska nämä sijoittuvat pitkälti sinne, missä asutustakin on maltillisemmin, jää teoreettista energiatuotantopotentiaalia paljon käyttämättä. Siksi on tärkeää, että nyt tunnistetut tuulienergia-alueet hyödynnetään, jotta energiatavoitteeseen pyrkiminen tapahtuu kokonaisuutena kestävästi, Lehkonen sanoo.
Elonkirjo suojelee monimuotoisuutta
– Tämän selvityksen ja valtakunnallisten uhanalaisuusarviointien pohjalta on todettavissa, että Pirkanmaan luonnon monimuotoisuuteen liittyy paljon haasteita. Noin 60 prosenttia maakunnan luontotyypeistä, joihin kuuluvat esimerkiksi metsät ja suot, ovat uhanalaisia. Maakunnan lajistosta moni ennen yleinen laji on muuttunut uhanalaiseksi. Esimerkiksi Pirkanmaan maakuntakala toutain ja maakuntalintu västäräkki ovat nykyisen uhanalaisuusluokituksen perusteella silmälläpidettäviä lajeja ja vaarassa muuttua uhanalaisiksi lajeiksi, Kuusterä tarkentaa.
Kuusterän mukaan vaihemaakuntakaavan myötä uutta ovat tietyt luontoalueiden kaavamerkinnät, joita osoitetaan esimerkiksi maakunnan arvokkaille perinnebiotoopeille, kivikkokohteille sekä Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen väliselle vyöhykkeelle.
– Lisäksi meillä on käytössä uusi vesistöjen ja virtavesien läheisten alueiden luontoarvoja osoittava siniviherluonnon monimuotoisuuden ydinaluemerkintä, joista yksi sijoittuu Kukkiajärven alueelle Pälkäneelle. Vaihemaakuntakaavassa esitämme uusia yleismääräyksiä esimerkiksi tieväylien merkittävistä estevaikutuksista luonnon monimuotoisuudelle sekä ekologisen kytkeytyvyyden ja virkistysverkoston jatkuvuuden huomioon ottamisesta tarkemmassa suunnittelussa, Kuusterä kertoo.
Suomen ympäristökeskuksen selvityksen pohjalta uutta on se, että maakunnasta on tunnistettu erityisiä vastuulajeja, joiden säilymisen kannalta pirkanmaalaiset esiintymät ovat tärkeitä. Esimerkiksi tummaverkkoperhonen on tällainen erittäin uhanalainen laji, jonka Suomen esiintymistä vähintäänkin viidesosa on Pirkanmaalla.
– Tätä alueellista vastuukysymystä tietyistä harvinaisista lajeista on tärkeä nostaa esiin. Uudessa vaihemaakuntakaavassa olemme huomioineet maakunnan erityisiä vastuulajeja luonnon monimuotoisuutta osoittavilla kaavamerkinnöillä, Kuusterä toteaa.
