”Onko kauniimpaa kuin puna-apila! Se kukkii vielä lokakuussakin”, hihkaisee seurakuntapuutarhuri Elina Vanhatalo.
Ollaan hautausmaan uudella puolella, Anian rantatiehen rajautuvalla vielä tyhjällä alueella. Tänne seurakunta on avannut hautausmaan uusimman osan, niittyhautausmaan.
Niittyhautausmaalle tulee hautapaikkoja sekä arkuille että uurnille. Mutta siinä missä muualla hautausmaalla kasvusto pidetään lyhyenä, täällä maahan kylvetään aina hautajaisten jälkeen luonnonkukkia ja niittyheiniä. Näin hautakivet ja muistomerkit tulevat vähitellen ympäröidyiksi noin polven mittaisella heinällä ja niittykukkien lempeillä väreillä.
Vastaavat hautausalueet ovat Suomessa harvassa. Pirkkalaa ennen niittyhautausmaa on tehty ainakin Espooseen Kellonummen hautausmaalle.
”En tunne kaikkia Suomen hautausmaita, mutta väitän, ettei niittyhautauslohkoja ole montaa”, Vanhatalo sanoo.
Alueen rakentaminen on vielä kesken, mutta ensimmäinen vainaja haudataan Pirkkalan niittyhautausmaalle vielä tänä syksynä. Lisäksi samalle lohkolle on tekeillä tuhkien sirottelupaikka, joka valmistunee keväällä.
”Vuosia sitten eräs asiakas sanoi, että haluaisi saada vainajan muistolehtoon mutta samaan aikaan toivoi, että vainajalla olisi oma hautapaikka. Niittyhautauslohkossa nämä saa yhdistettyä: on oma hautapaikka, mutta sitä ei tarvitse juurikaan hoitaa. Niittyhautauspaikka on vähän edullisempikin kuin perinteinen hautapaikka”, Vanhatalo kertoo.
Monelle omaiselle haudan helppohoitoisuus on varmasti mieleen. Kukkaistutuksista ei tarvitse huolehtia, sillä niittyhautausmaalla ei sallita omia istutuksia. Leikkokukkia on luvallista tuoda koristeeksi maljakkoon. Muita irtonaisia koriste-esineitä alueelle ei sovi tuoda, ja kynttilöitä ei saa kesäisin polttaa maastopaloriskin vuoksi.
Myös seurakunnalle niittyalue on perinteistä hauta-aluetta vähätöisempi. Siementen kylvämisen, kastelun ja harvojen niittojen lisäksi alue ei vaadi juuri työtä.
”Syksyllä alueen voi kerran niittää, kun kukat ovat tuleentuneet ja siemenet ovat karisseet”, Vanhatalo toteaa.
Tasaiseen nurmikkoon verrattuna niityn kasvattaminen on ekoteko. Niitty tarjoaa pölyttäjille ravintoa ja elintilaa sekä tukee luonnon monimuotoisuutta.
”Toki omaisten pitää huomioida se, että puntti voi vähän kastua sateen jälkeen heinikossa kävellessä. Käytävän ja haudan välissä voi olla pitkä heinikko”, Vanhatalo luonnehtii.
Entä vaikeasti liikkuvat ja pyörätuolia käyttävät, pääsevätkö he tulemaan niittyhaudan äärelle? Vanhatalo uskoo, että nykyaikaisella pyörätuolilla pääsee liikkumaan myös hautausmaan niityllä. Maa on siellä kovaa ja tasaista.
Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotuksessa esitetään 20 miljoonan euron leikkauksia evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoitukseen. Rahoituksella on kustannettu muun muassa hautaustoimea, joka kuuluu kirkon lakisääteisiin tehtäviin.
”Usein puhutaan, että valtio maksaa seurakunnille ’avustusta’ hautaamisesta. Mutta avustusta se ei ole. Kyseessä on maksu tehdystä työstä, ja siitä ollaan leikkaamassa rajusti. Jos leikkaukset toteutuvat, seurakuntien on pakko siirtää kustannuksia asiakkaille”, Vanhatalo toteaa.
Jos näin käy, saattaa yhä useampi turvautua edullisempaan hautapaikkaan.
