Sota väisti Jouko Tuomisen (98) täpärästi syksyllä 1944 – oli Orivedellä taistelukoulutuksessa, kun välirauha tuli

Kunto pysyy yllä päivittäisellä pienellä lenkillä Pirkkalan keskustassa.

Jatkosodan päättymisestä tuli syyskuussa kuluneeksi 80 vuotta. Pirkkalalaista Jouko Tuomista koulutettiin juuri rintamalle lähtöön, kun tieto rauhasta tuli. Sauvakävelylenkki Pirkkalan keskustassa kuuluu Tuomisen ohjelmaan joka päivä.

JATKOSODAN päättäneestä välirauhasta tuli 19. syyskuuta kuluneeksi tasan 80 vuotta.

Pirkkalassa nykyisin asuva Jouko Tuominen (98) vältti rauhanteon ansiosta sotaan joutumisen ehkäpä vain muutamien päivien tai viikkojen marginaalilla 18-vuotiaana syksyllä 1944.

Tuominen on syntyperäinen Nekalan kasvatti.

”Meidät kuljetettiin Tampereelta ensin taistelukoulutukseen Oriveden Eräjärvelle salaa yöllä. Koulutus jatkui myöhemmin Hirsilässä kesäkuussa”, Tuominen muistelee.

Tuomisen ikäluokan nuoret miehet alkoivat olla jo valmiita rintamalle lähetettäväksi, kun tieto Suomen ja Neuvostoliiton välirauhasta tuli.

”Meidät lähetettiin kotiin Hirsilästä 3. lokakuuta 1944”, Tuominen kertoo. Tuosta päivästä on nyt torstaina tarkalleen 80 vuotta.

Kun Tuominen nyt muistelee tuon aikaisia uhkaavia tunnelmia, hän on tyytyväinen Suomen Nato-jäsenyydestä ja olo on turvallinen.

TUOMINEN on ollut aktiivinen jäsen Pirkkalan sotaveteraaniyhdistyksessä.

Hän sai lähellä sotaa olleena Pirkkalan sotaveteraaniyhdistyksessä veteraanin statuksen, vaikka ei omaa virallista veteraanitunnusta.

”Hain sitä sodan jälkeen, mutta en saanut, koska hakemuksia ei ehditty käsitellä. Silloin oli Suomessa hankala tilanne, kun Neuvostoliitto alkoi periä sotakorvauksiaan”, Tuominen sanoo.

Niinpä Pirkkalan ainut virallisen veteraanitunnuksen omaava asukas on tällä hetkellä Yrjö Kaltti, joka täytti sunnuntaina 99 vuotta.

Tuominen täyttää 99 vuotta ensi juhannuksena ja kertoo käyvänsä joka päivä pienellä sauvakävelyllä Pirkkalan keskustassa, missä asuu.

”Vointini on ollut hyvä. Se on hienoa, koska voin toimia kotona muistisairaan vaimoni omaishoitajana. Huolehdin ruuanlaitot ja muut. Hän on avusta niin kiitollinen. Meille tarjottiin kodinhoitajaa, mutta sanoin että annetaan vielä olla, kun muistikin pelaa toistaiseksi.”