Kehotus ei ole turha. Jos leipoja käyttää liikaa voimaa pulikoinnissa, voi olla varma, että karjalanpiirakan kuori iskee pöytään kiinni, vaikka alla olisi kuinka paljon jauhoja.
Pulikka on kaulimen tapaan käytettävä puupalikka, joka lienee monella kotitalouskurssin osallistujalla käsissään nyt ensimmäistä kertaa. Meneillään on kasiluokkalaisten kotitalouden valinnaiskurssi, ja tunnin aiheena on itäisen Suomen ruokakulttuuri. Kunniavieraiksi ja oppaiksi kasit ovat saaneet Pirkkalan Karjala-seuran väkeä neuvomaan karjalanpiirakan tekoa omakätisesti.
Oppilaat Tuure Riikonen ja Jami Järvinen ovat molemmat hommassa ensimmäistä kertaa.
”Ei tämä ole ihan hirveän vaikeaa siihen nähden, että tekee ekaa kertaa”, Riikonen arvioi.
Molemmat syövät kaupasta ostettuja karjalanpiirakoita mielellään, Järvinen suunnilleen kerran kuukaudessa ja Riikonen aina kun vanhemmat ostavat niitä kotiin.
Seuran sihteeri Terttu Knuutila kertoo, että seura on tehnyt kouluvierailuja Pirkkalan yläkouluille ainakin yli vuosikymmenen ajan. Tällä viikolla seura opetti karjalanpiirakoiden tekoa seitsemälle eri ryhmälle Vähäjärven koululla.
”Tämä on mahdottoman kivaa. Siitä kertoo sekin, että seuran nykytoimijoista 10 on halunnut tulla mukaan tähän piirakkaopetukseen. Koemme sen niin virkistäväksi, ja on ihanaa, että myös nuoret innostuvat”, Knuutila iloitsee.
”Opettajan vastuulla on opettaa, me olemme nuorten kavereina tässä. Monet malttavat kuunnella ohjeet todella hyvin.”
Knuutila, 80, oli vain muutaman viikon ikäinen, kun hänen perheensä piti lähteä evakkoon Kannaksen Karjalasta. Viime vuosina uutiset ovat olleet jälleen täynnä sotaa, kun Ukrainassa ja Lähi-idässä taistellaan.
”Kerroin nuorille, että jokainen uutislähetys tuntuu tuovan sodan taas lähelle.”
”Opettajat ovat tehneet valmiiksi riisipuuron, ja silti meillä menee tähän koko kaksoistunti. Oppilaat ovat tehneet yhdessä taikinan, mutta leipovat piirakat kukin itse. He pääsevät kokemaan, miltä tuntuu pulikalla kaulitseminen ja millaista on rypyttäminen”, Karppanen sanoo.
Karjala-seuran saaminen vieraaksi tunnille ilahduttaa häntä.
”On hienoa, että meillä paitsi on apukäsiä, niin saamme myös kuulla ihan oikeita tarinoita evakkomatkoilta ja siitä, mitä karjalaisuus on. Nuorilla ei välttämättä asu isovanhempia lähellä, jotka osaisivat tällaisia kertoa, mutta karjalanpiirakka on heillekin tuttu”, Karppanen sanoo.
Vaikka työrupeama ja odotus on pitkä, viimeisetkin oppilaat pääsevät lopulta pöydän ääreen maistamaan itse tehtyä piirakkaa munavoin kera.
”Minä olen pojat ylpeä teistä”, Knuutila kehuu erästä pöytäryhmää.
