”Ei tämä ole ihan hirveän vaikeaa” – Näin sujui Vähäjärven koulun kaseilta karjalanpiirakan teko kunniavieraiden ohjauksessa

Karjala-seuran väelle kouluvierailut ovat "mahdottoman kivaa" puuhaa.

Vaikka leipominen vaatii keskittymistä, on Tuure Riikosella (vas.) ja Jami Järvisellä hauskaa.
”TARKISTAKAA joka välissä, että piirakkapohja on irti pöydästä!” komentaa opettaja Katri Karppanen Vähäjärven koulun kotitalousluokassa.

Kehotus ei ole turha. Jos leipoja käyttää liikaa voimaa pulikoinnissa, voi olla varma, että karjalanpiirakan kuori iskee pöytään kiinni, vaikka alla olisi kuinka paljon jauhoja.

Pulikka on kaulimen tapaan käytettävä puupalikka, joka lienee monella kotitalouskurssin osallistujalla käsissään nyt ensimmäistä kertaa. Meneillään on kasiluokkalaisten kotitalouden valinnaiskurssi, ja tunnin aiheena on itäisen Suomen ruokakulttuuri. Kunniavieraiksi ja oppaiksi kasit ovat saaneet Pirkkalan Karjala-seuran väkeä neuvomaan karjalanpiirakan tekoa omakätisesti.

Oppilaat Tuure Riikonen ja Jami Järvinen ovat molemmat hommassa ensimmäistä kertaa.

”Ei tämä ole ihan hirveän vaikeaa siihen nähden, että tekee ekaa kertaa”, Riikonen arvioi.

Molemmat syövät kaupasta ostettuja karjalanpiirakoita mielellään, Järvinen suunnilleen kerran kuukaudessa ja Riikonen aina kun vanhemmat ostavat niitä kotiin.

”On se aika vaikeaa, jos ei ole ennen tehnyt”, sanoo Matilda Myllyharju (vas.) karjalanpiirakoiden leipomisesta. Lempi Huitti on yksi luokan harvoista tai jopa ainoa, joka on leiponut karjalanpiirakoita aiemminkin. ”Olen tehnyt niitä iskän ja sisarusteni kanssa. Iskä kai osasi tehdä niitä, kun oli tehnyt joskus pienenä.”
Karjalanpiirakan kokoaminen on työvaiheista vaikein.
KARJALANPIIRAKKA on monelle nykysuomalaiselle ainoa konkreettinen kosketus Karjalan kulttuuriin. Leipomisen ohessa Karjala-seuran väellä on hyvä tilaisuus tutustuttaa oppilaita kulttuuriin laajemminkin.

Seuran sihteeri Terttu Knuutila kertoo, että seura on tehnyt kouluvierailuja Pirkkalan yläkouluille ainakin yli vuosikymmenen ajan. Tällä viikolla seura opetti karjalanpiirakoiden tekoa seitsemälle eri ryhmälle Vähäjärven koululla.

”Tämä on mahdottoman kivaa. Siitä kertoo sekin, että seuran nykytoimijoista 10 on halunnut tulla mukaan tähän piirakkaopetukseen. Koemme sen niin virkistäväksi, ja on ihanaa, että myös nuoret innostuvat”, Knuutila iloitsee.

”Opettajan vastuulla on opettaa, me olemme nuorten kavereina tässä. Monet malttavat kuunnella ohjeet todella hyvin.”

Knuutila, 80, oli vain muutaman viikon ikäinen, kun hänen perheensä piti lähteä evakkoon Kannaksen Karjalasta. Viime vuosina uutiset ovat olleet jälleen täynnä sotaa, kun Ukrainassa ja Lähi-idässä taistellaan.

”Kerroin nuorille, että jokainen uutislähetys tuntuu tuovan sodan taas lähelle.”

Karjala-seuran Terttu Knuutila kiertää luokassa neuvomassa ja kannustamassa oppilaita. Vieressä Jami Järvinen.
Odottavan aika on pitkä.
OPETTAJA Katri Karppanen kertoo, että karjalanpiirakat eivät ole leipomuksina helpoimmasta päästä.

”Opettajat ovat tehneet valmiiksi riisipuuron, ja silti meillä menee tähän koko kaksoistunti. Oppilaat ovat tehneet yhdessä taikinan, mutta leipovat piirakat kukin itse. He pääsevät kokemaan, miltä tuntuu pulikalla kaulitseminen ja millaista on rypyttäminen”, Karppanen sanoo.

Karjala-seuran saaminen vieraaksi tunnille ilahduttaa häntä.

”On hienoa, että meillä paitsi on apukäsiä, niin saamme myös kuulla ihan oikeita tarinoita evakkomatkoilta ja siitä, mitä karjalaisuus on. Nuorilla ei välttämättä asu isovanhempia lähellä, jotka osaisivat tällaisia kertoa, mutta karjalanpiirakka on heillekin tuttu”, Karppanen sanoo.

Opettaja Katri Karppanen toteaa karjalanpiirakoiden saaneen jo sen verran väriä, että Lempi Huitti (vas.) ja Matilda Myllyharju voivat ottaa ne uunista.
Lopuksi Tuure Riikonen (vas.) ja Jami Järvinen voitelevat uunista nostetut piirakat.
KAKSOISTUNTI etenee, uunit kuumenevat. Moni jättää välitunnin väliin, että urakka ehditään saada valmiiksi. Terttu Knuutila kiertelee seuraamassa työn etenemistä, antaa vinkkejä ja ennen kaikkea kannustaa.

Vaikka työrupeama ja odotus on pitkä, viimeisetkin oppilaat pääsevät lopulta pöydän ääreen maistamaan itse tehtyä piirakkaa munavoin kera.

”Minä olen pojat ylpeä teistä”, Knuutila kehuu erästä pöytäryhmää.